Pelottavaa kyllä, mutta vanha kunnon Pretender (Suomessa ja Euroopassa Kameleontti) koukutti niin tehokkaasti, että katsoin kaikki neljä kautta läpi siinä kuukaudessa. Kausi per viikko on melkoinen tahti, mutta kun sarja on vain niin hyvä! :)

Sarja alkaa, kun melko salaperäisen Centre-organisaation pikkupojasta vankina pitämä nero Jarod karkaa maailmalle. Jarod ei ole vain nero, vaan pretender: hän kykenee oppimaan minkä tahansa taidon alta aikayksikön ja teeskentelemään olevansa kuka tahansa. Poliisi, tiedemies, rikollinen, ei väliä. Hän ei kuitenkaan tiedä itsestään mitään muuta kuin etunimensä, sillä Centre ryösti hänet pikkupoikana, valehteli hänen perheensä kuolleen ja pitää salaisuuksia visusti piilossa. Niinpä Jarod leikkii kissa ja hiiri -leikkiä heidän kanssaan ja antaa heidän jahdata häntä samalla, kun hän jahtaa totuutta. Siinä sivussa hän koettaa korvata Centren hänen heille tekemiensä simulaatioiden aiheuttamia tuhoja paljastamalla pahantekijöitä maailmalla. Hän soluttautuu heidän maailmaansa ja pakottaa heidät kokemaan muille aiheuttamansa tuskan ja kauhun.

Sarjassa on tavallaan kaksi osaa: Jarodin kussakin jaksossa vaihteleva sen hetkinen "pretend" sekä pitkäkestoisempi juoni, jossa seurataan tapahtumia Centressä Jarodia jahtaavan kolmikon silmin. Miss Parker on vastuussa Jarodin palauttamisesta, Sydney on hänestä vuosia huolehtinut ja häntä tutkinut psykiatri ja Broots taas nerokas ja pelokas nörtti, joka yrittää jäljittää Jarodia maailmalla ja päätyy usein myös kaivamaan esiin Centren salaisuuksia Miss Parkerin pussiin.

Sarjan kirjoittajat pitävät visusti siitä huolta, että jokainen vastaus tuo mukanaan ainakin kolme uutta kysymystä, joten sarjasta ei missään välissä katoa veto. Samalla hahmot myös kehittyvät ja muokkautuvat koko ajan: Ensimmäisen kauden melko viaton ja maailmasta innostunut Jarod muuttuu pikkuhiljaa synkemmäksi hahmoksi, kun vastoinkäymisiä alkaa kertoa. Piinkova Miss Parker puolestaan osoittautuu herkemmäksi kuin voisi uskoakaan. Centressä pyörivä kolmikko muuttuu työkumppaneista oikeiksi ystäviksi, jotka tukevat toisiaan uskollisesti mitä uskomattomimpien tapahtumien lävitse.

Melkein jokaiseen sarjan jaksoista kuuluu myös yksi Jarodin "pretendeistä", kun hän luo itselleen uuden henkilöllisyyden ja  yrittää selvittää viimeisimmän mysteerin tai rikoksen tuodakseen oikeutta sen uhrille. Varsinkin ensimmäisellä kaudella asiaan kuuluu myös maailmaan tutustuminen siitä vuosia erotettuna olleen silmin. Centressä kasvaessaan Jarodille opetettiin kyllä paljon monenlaista, mutta iso osa jokapäiväisiä asioita jäi matkan varrelle: jäätelö, joulu, lelut, lastenkirjat... Yksi sarjan parhaimpia puoli on Jarodia esittävän Michael T. Weissin kyky tuoda hahmoon lapsenomaista ihmetystä ja innokkuutta hänen kohdatessaan uusia ja outoja juttuja.

Viaton hahmo Jarod ei ole ja se näkyy hänen synkemmässä puolessaan, kun hän keksii melko kauheita ja sadistisia tapoja rankaista jahtaamiaan rikollisia saadakseen heidät tunnustamaan tekonsa ennen heidän luovuttamistaan virkavallalle.

Kaiken kaikkiaan sarjassa ei ole kuin kaksi valittamisen aihetta, jotka todella jäävät mieleen: se jää auttamatta kesken ja varsinkin viimeisellä kaudella kirjoittajat alkavat ottaa melkoisia vapauksia maantieteen suhteen, kun hahmot hyppivät ympäri ämpäri kuin teleportaten. Siinä välissä, kun Chicagosta matkustetaan Delawaren rannikolle ja takaisin ilman sen ihmeempää selitystä miten matka taittuu ja ilmeisesti kuluttamatta siihen juurikaan aikaa, hälytyskellot soivat jopa minun päässäni, vaikka oma maantiedon taito on niin ja näin ja suuntavaistoa en omista lainkaan. :p Mutta tuo nyt on melko pieni murmutus kaiken kaikkiaan muuten erinomaisessa ja monipuolisessa sarjassa.

Suomenkielisessä Wikipediassa

Englanninkielisessä Wikipediassa

IMDb:ssä