Alien vs. Predator on kunnollista keskiverto toimintaa. Tarina ja hahmot toimivat, efektit ovat hyvät ja kaiken kaikkiaan homma rokkaa. Ridley Scottin alkuperäisen Alienin tai James Cameronin Aliensin tasolle elokuva ei pääse, mutta toisaalta se ei myöskään ole samanlainen pohjanoteeraus kuin Jean-Pierre Jeunetin Alien:Resurrection. Jos pitää toiminnasta, leffasta jää hyvä maku suuhun, mutta ei kannata odottaa samaa kauhunsekaista jännitystä kuin sarjan ensimmäisissä elokuvissa. Nyt puhun siis alien-sarjasta. Olen jotenkin onnistunut välttämään Predator-elokuvat, joten niistä en voi sanoa mitään, vaikka tarina onkin minulle tuttu sarjakuvien puolelta. On myös myönnettävä, että olen aina pitänyt paljon Lance Henriksenin kivestä kaiverretuista kasvoista ja sora-äänestä, joten mikä tahansa elokuva, jossa hän esiintyy, saa minulta heti plussaa. Sen enempää tästä ei minulla kuitenkaan ole sanottavaa. Tämä elokuva on puhdasta ja varsin hyvin tehtyä viihdettä niille, jotka pitävät toimintaviihteestä, eikä juuri koeta olla mitään muuta.

AVP virallinen kotisivu

Elokuvan herättämiä ajatuksia

Tämä elokuva nyt ei varsinaisesti ole tarkoitettu herättämään ajatuksia. Viihde on viihdettä on viihdettä. Silti, pidän suunnattomasti siitä, että tässä, kuten aiemmissakin Alien-elokuvissa, päähenkilö on vahva ja itsenäinen nainen. Toisaalta, toivoisin kovasti, että jossain vaihdeessa yhteiskunta pääsisi siihen pisteeseen, että sillä ei olisi merkitystä. Oikea tasa-arvo kun mielestäni olisi juuri sitä, että kaikki saisivat olla reilusti keitä he ovat ilman, että sitä erityisesti kommentoitaisiin tai tarvitsisi tuoda esiin. Ja kaikki saisivat yhtäläisesti kunnioitusta omien ansioidensa mukaan riippumatta iästä, sukupuolesta, väristä tms. Mutta sillä välin on aina mukava nähdä nainen esitettynä vetävänä voimana ennemmin kuin passiivisena tekijänä, varsinkin kun Sanaa Lathan vetää roolin niin, ettei hän missään välissä menetä naisellisuuttaan.