Tämän elokuvan katsominen oli lähinnä masentavaa. Kirjoittajilla oli idea, josta olisi helposti saanut aikaiseksi vaikka minkälaista kommenttia nyky-yhteiskunnasta ja kehityksen suunnasta. Varsinkin nyt kun koko kantasolujupakka on yhä ratkaisematta, mahdollisuus yhteiskuntakritiikkiin suorastaan huutaa naama punaisena huomiota. Sen sijaan he saivat aikaiseksi perustoimintaa. Lisäksi elokuvan ainoa hyvä juju pilattiin sillä, että totuus kerrottiin jo joka ikisessä mainoksessa ja trailerissa. Lopputulos oli lattea ja ainoa mieleenpainuva asia koko elokuvassa oli Ewan McGregorin aksentti.

Sinällään elokuvan juonessa ei ollut suurempia aukkoja ja se toimi, mitä nyt ehkä hitusen ihmetytti miten mukamas viattomat 15-vuotiaan tasolle koulutetut ulkomaailmasta tietämättömät ihmiset oppivat niin nopeasti oikean maailman tavoille, mutta ilmeisesti tarinassa ei ollut aikaa odottaa heitä. Mutta että kaipaan niitä aikoja, jolloin sci-fi elokuvat eivät olleet osa mainstreamea ja tällainen tarina olisi käsitelty aivan toisin. :(

The Islandin virallinen kotisivu

Elokuvan herättämiä ajatuksia

No, itse elokuva nyt ei ajatuksia juuri herättänyt, mutta tarina itsessään sisältää paljonkin ajattelemisen aihetta, jos sitä lähtee viemään... no, sanotaanko vaikka loogisempaan suuntaan, johon ei liity niin paljon räjähteleviä helikoptereita.

Kloonaukseen liittyy vaikka mitä moraalisia kysymyksiä. Voidaanko kloonaus sallia? Jos se sallitaan, niin mihin rajat vedetään? Sopiiko se, että joku kloonaisi itsensä, koska haluaa kloonin lapsekseen, eikä normaalia seka-geeni- viritelmää? Entä kloonaus varaosia varten? Elokuvassa oletus oli, että jos klooni ei ollut tietoinen, se oli ok. Mutta onko se ok? Voinemme tähän hätään sivuuttaa sen pikkuseikan, että en tajua miksi ihmeessä kloonien elimet muka eivät toimisi, jos klooni ei ole tietoinen. Tämä pieni taiteellinen vapaus kun on aika tarpeellinen, jotta tarina saataisiin aikaan ylipäätään. Entä jos olisi kloonattu vain tiettyjä elimiä? Olisiko se ok?

Ongelma tässä teknologiassa tietenkin on se, että jotta voisimme kloonata yksittäisiä elimiä, opimme myös kloonaamaan koko ihmisen. Kukaan ei ole vain (vielä) uskaltanut yrittää sitä. Vaikuttaa siltä, että ensimmäistä kertaa olemme pysähtyneet miettimään ennen kuin toimimme omien kykyjemme tulosten edessä. Sama varovaisuus olisi ollut tervetullutta, kun atomipommia rakennettiin...

Kloonauksen lisäksi ajankohtaine ongelma on läheltä liippaava kantasolututkimus. Niiden potentiaali näyttisi valtavalta, mutta niiden käytössä ja niihin liittyvässä tutkimuksessa on suuria moraalisia ongelmia. Itse olen sillä kannalla, että jos kantasolut tulevat lähteestä, joka muuten menisi ns. harakoille eli esim. abortoiduista sikiöistä, niitä mielestäni saisi käyttää. Jossei muuten, niin siihen asti, kunnes abortti itsessään kielletään (toivottavasti ei...). Ainakin, jos kantasolujen toissijainen luovuttaja eli abortin valinnut nainen siihen suostuisi. Valitettavasti abortti itsessään on niin tunteita herättävä ajatus monille, että kysymys kantasolututkimuksesta sekaantuu pakollakin siihen.

Itse olen abortin puolesta, mutta ymmärrän kyllä myös niiden näkökannan, jotka ovat sitä vastaan. Sen sijaan en aivan ymmärrä, miksi asiaan pitää suhtautua niin kielteisesti, että kantasolujen käyttökin, kun niitä kerran on kuitenkin saatavilla ja niistä olisi suuresti hyötyä, pitää kieltää. Samaan aikaan amerikkalaisten poikien irtileikatut esinahat käytetään ihosiirrännäisinä, mikä ei ole moraalisesti yhtälainen ongelma, mutta kuitenkin jossain määrin rinnastettavissa. Tässä tapauksessa minusta ihmiset tuntuvat olevan vain turhankin itsepäisiä...

Mutta myönnettäköön, ettei ongelma ole mitenkään yksiselitteinen ja "oikeaa" ratkaisua on mahdoton löytää. Pistää kuitenkin ajattelemaan...