Suomeksi Tartuntavaara, nelosen yksi syksyn uusista sarjoista. Nimestä sanoisin, että vaihteenvuoksi pidän kyllä suomalaisten keksinnöstä enemmän. Alkuperäinen saa sarjan vaikuttamaan CSI:n kopiolta lääketieteen maailmassa. Tietenkin voi olla, että jostain tällaisesta on kysekin, mutta ei sitä tarvitse liikaa mainostaa.

Eka jakso vaikutti hieman vaisulta. Varsinkin näyttelijät hakivat vielä hahmojaan ja ainoa hahmo, joka oikeasti tuntui luontevalta oli Anna Belknapin esittämä Eva Rossi. Parin näyttelijän kohdalla tosin voi mennä aikansa ennen kuin erotan heidät aikaisemmista sarjoistaan. Kelli Williams tuli tutuksi sarjassa the Practice (Oikeus ja kohtuus) ja Christopher Gorham sarjassa  Jake 2.0 (Meinasi tulla freudilainen lipsahdus, kun kirjoitin nimen ensin Gornam...). Mutta kyllä sarja ihan katsottavaa tavaraa tuntui olevan. Katsotaan miten lähtee liikkeelle. Tosin TV-maailman arvostelussa varoiteltiin, että ainakin ekat neljä osaa kärsisivät toistosta. Nähtäväksi jää miten pahasti se haittaa tai haittaako ollenkaan, kun osia katsoo viikon välein, eikä peräkkäin.

Yksi ekan osan heikkouksia mielestäni oli se, että outo myrkytys teki ihmisistä sinisiä ja sarjassa ei koskaan oikeastaan selitetty, että miten tämä on ylipäätään mahdollista. Tietty aitoudella prassailu olisi ihan paikallaan, jotta smurffeiksi muuttuvat ihmiset tuntuvat uskottavilta. Satuin nimittäin näkemään pätkän sarjaa livenä vaikka varsinaisesti katsoin sen myöhemmin (eilen) nauhalta ja ensimmäinen mielleyhtymäni oli "smurffeja"... Ei ehkä paras mahdollinen alku. :)

Tartuntavaara

Ajattelemisen aihetta

Itse asiassa tämä kuuluu niihin sarjoihin, joiden tarinoita en halua ajatella liikaa. Kun jokaisessa osassa tulee ilmi, kuinka haavoittuvainen ihminen oikeasti on ja kuinka helposti asiat voivat mennä pieleen... No, oman mielenrauhan kannalta ei ehkä kannata miettiä asiaa liikaa tai pian en uskalla enää astua ovesta ulos. Ja sekään ei auta, kun suuri osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Nykyään on turhankin helppoa olla luulosairas.