Aina silloin tällöin joku Marvelin kirjoittajista päättää tehdä jotain erikoisempaa. Viimeisimmässä Hämärissä oli juuri tällainen juttu. Sen sijaan, että supersankarit peittoaisivat ikuisen vihollisensa Kingpinin tappelussa, he peittoavatkin tämä...pokeripelissä! Tämä on juuri sellaista supersankari-sarjakuvaa, josta olen aina pitänyt eniten. Siinä pointti ei ole voimat itsessään vaan se, että sankarit ovat voimistaan huolimatta ihmisiä ja heillä on samat heikkoudet kuin muillakin ihmisillä. Joissain tilanteissa voimista ei ole mitään hyötyä ja voitto tuleekin perinteisesti onnella ja bluffilla. Sama pätee myös heidän vastustajiinsa. Ja parasta oli viimeinen paneli, jossa Hämäri loikkii kotia kohden mukanaan kukkapuska vaimolleen ja antaa viimein periksi ja purskahtaa raikuvaan nauruun. Paljoa aidommaksi ei voi tulla, mitä ihmisluonnosta on kyse.