Kun uusin alien-elokuva tuli juuri katsottua, jäi käteen kirjasto-reissulta myös Dark Horse Comics alkuperäinen Aliens-sarjakuva. Nykyään elokuviin perustuvat sarjakuvat ovat valitettavan usein vain elokuvan tarina sarjakuva-muodossa. Usein sovitus viestintätapojen välillä on aivan kauhea ja yleensä uudessa jutussa ei ole mitään uutta elokuvaan verrattuna. Toisin oli ennen. Kun Dark Horse lähti tekemään sarjakuvaa, joka perustui Aliens-elokuvaan, he eivät toistaneet samaa juttua uudelleen vaan tekivät uuden tarinan, joka lähti liikkeelle suurin piirtein siitä, mihin edellinen jäi. Ja Verheiden&Nelson tekivätkin sitten vallan uskomatonta tavaraa.

Tämä on sarjakuvaa parhaimmillaan. Tarina syventää jo tuttujen päähenkilöiden (Hicks ja Newt) hahmoja suunnattomasti ja kertoo samalla kiinnostavan tarinan, jossa myös alienit itse saavat uusia piirteitä. Nelsonin musta-valkopiirrokset sopivat hyvin tummasävyiseen alien-universumiin ja Verheidenin tarinan kerrontaan. Kun kirjan kerran ottaa käteensä, sitä on vaikea laittaa kesken pois. Tarinaa syventää paljolti myös se, että siinä ei vain kerrota miten ihmiset peittoavat alienit, vaan Verheiden kommentoi osuvasti myös ihmisluonnetta sen parhaimmillaan ja pahimmillaan. Vaikka varhaisteinikin kirjasta varmasti nauttisi, on se oikeasti tarkoitettu juuri aikuiselle lukijalle.

Dark Horse Comics

Tarinan mieleen tuomia ajatuksia

Verheidenin antama kuva ihmisistä ja ihmisluonteesta ei ole erityisen positiivinen ja toiveikas. Vaikka en voi kieltää, että piirteit, joita hän kuvaa, ovat osa meitä ja myös itseäni, jaksan toivoa, että kovan paikan tullen osaisimme toimia viisaammin kuin mitä Verheiden meiltä odottaa. Voi olla, että tämä on vain minussa asuvan optimistin ääni, mutta uskon silti, että ihminen sekä yksilöinä että yhteisönä osaa valita oikein tosi paikan tullen. Toivo elää, vaikka minussa asuva pessimisti huomautteleekin, että nykymaailman tila ja monet viime aikaiset tapahtumat eivät juuri anna tukea tälle ajatukselle.