NightWalker on oikeastaan aika perinteinen vampyyritarina: paha jätkä muuttaa hyvän jätkän vampyyriksi ja koettaa opettaa tämän vampyyrin tavoille, mutta hyvä jätkä ei anna periksi vaan käyttää vampyyrivoimiaan pahaa vastaan taistelemiseen. Vähän kuin Angel animena. Tosin yhtäläisyydet jäävätkin siihen, että päähahmo on namu ja pahaa vastaan taisteleva vampyyri. :) No, molemmissa sarjoissa on myös todella kiva tunnarimusiikki.

Periaatteessa NightWalker on ihan hyvä sarja. Eniten jää harmittamaan se, että 12 jaksossa pohjustetaan jossain määrin isompaakin juonta liittyen alkuperäiseen pahikseen, mutta siitä ei loppujen lopuksi tule yhtään mitään. Se ei kuitenkaan suuremmin haittaa, jos siihen ei kiinnitä liikaa huomiota. Muuten episodimaiset jaksot toimivat hyvin ja ovat ihan kivaa katsottavaa. Myös animaatio on hyvää, joten siinä ei mittään valittamista ole.

Fan-sivut NightWalkerista

Ajattelemisen aihetta

Aina, kun tarinassa kerrotaan syystä tai toisesta, tavalla tai toisella, ikuisesti elämisestä, minulle tulee mieleen kuinka kauheaa se olisi. Monet pelkäävät vanhenemista ja kuolemaa, joten he toivoisivat ikuista nuoruutta, mutta minua ajatus ei ole koskaan kiehtonut. Pikemminkin se pelottaa minua. Jos ensinnä oletetaan, että muut eivät elä ikuisesti, että tämä olisi 'lahja', joka on annettu vain yhdelle ihmiselle. No, mitenkäs siinä sitten luo pysyvää kotia, kun jos pysyy samassa paikassa liian pitkään, muut alkavat ihmetella ja ihmisluonnon tuntien sitä päätyisi joko lynkatuksi tai laboratoriopöydälle. Tai molempia... Jos perustaa perheen, joutuisi katsomaan kun he vanhenisivat ja kuolisivat pois yksi toisensa jälkeen. Sama ystävissä. Ja vaikka useimmissa tarinoissa niin annetaan ymmärtää, ei ikuinen elämä tarkoita, että olisi automaattisesti rikas tai jotain. Luultavasti sitä täytyisi kuitenkin tehdä töitä leipänsä eteen ja minua ainakaan ei huvittaisi puurtaa edes eläkeikään asti, saati sitten ikuisesti. Ja veikkaisin, että ennemmin tai myöhemmin sitä vain kyllästyisi elämään, kun kaikki olisi jo koettu ja tehty, mikään ei enää olisi uutta.

Ja jos taas kaikki eläisivät ikuisesti, no, enpä oikein jaksa innostua siitäkään ajatuksesta. Ystävät/perhe ongelmaa ei olisi, mutta osaksi siksi, että ei varmaan olisi juuri perheitäkään. Ihmisiä on jo nyt liikaa, entäs sitten jos kukaan ei kuole? Mutta muut ongelmat olisivat yhä ja vieläpä moninkerroin, kun kaikkia vaivaa sama juttu. Ei kiinnosta minua. Minä olen täysin tyytyväinen ajatukseen, että elän aikani ja sitten aika jättää. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin kuolla juuri nyt, vaan sitä, että haluan elää kunnes olen vanha ja lähteä sitten toivon mukaan valmistautuneena ja kivutta. Ainoa asia, joka minua jäänee kaivelemaan tulee olemaan kaikki ne kirjat ja tarinat ja tv-ohjelmat ja leffat, joita en ole ehtinyt katsomaan, mutta se nyt vain on mahdotonta nähdä ja lukea ne kaikki, joten ei auta kuin tulla toimeen.