NightWalker on oikeastaan aika
perinteinen vampyyritarina: paha jätkä muuttaa hyvän jätkän vampyyriksi
ja koettaa opettaa tämän vampyyrin tavoille, mutta hyvä jätkä ei anna
periksi vaan käyttää vampyyrivoimiaan pahaa vastaan taistelemiseen.
Vähän kuin Angel animena.
Tosin yhtäläisyydet jäävätkin siihen, että päähahmo on namu ja pahaa
vastaan taisteleva vampyyri. :) No, molemmissa sarjoissa on myös
todella kiva tunnarimusiikki.
Periaatteessa NightWalker on
ihan hyvä sarja. Eniten jää harmittamaan se, että 12 jaksossa
pohjustetaan jossain määrin isompaakin juonta liittyen alkuperäiseen
pahikseen, mutta siitä ei loppujen lopuksi tule yhtään mitään. Se ei
kuitenkaan suuremmin haittaa, jos siihen ei kiinnitä liikaa huomiota.
Muuten episodimaiset jaksot toimivat hyvin ja ovat ihan kivaa
katsottavaa. Myös animaatio on hyvää, joten siinä ei mittään
valittamista ole.
Fan-sivut NightWalkerista
Ajattelemisen aihetta
Aina, kun tarinassa kerrotaan
syystä tai toisesta, tavalla tai toisella, ikuisesti elämisestä,
minulle tulee mieleen kuinka kauheaa se olisi. Monet pelkäävät
vanhenemista ja kuolemaa, joten he toivoisivat ikuista nuoruutta, mutta
minua ajatus ei ole koskaan kiehtonut. Pikemminkin se pelottaa minua.
Jos ensinnä oletetaan, että muut eivät elä ikuisesti, että tämä olisi
'lahja', joka on annettu vain yhdelle ihmiselle. No, mitenkäs siinä
sitten luo pysyvää kotia, kun jos pysyy samassa paikassa liian pitkään,
muut alkavat ihmetella ja ihmisluonnon tuntien sitä päätyisi joko
lynkatuksi tai laboratoriopöydälle. Tai molempia... Jos perustaa
perheen, joutuisi katsomaan kun he vanhenisivat ja kuolisivat pois yksi
toisensa jälkeen. Sama ystävissä. Ja vaikka useimmissa tarinoissa niin
annetaan ymmärtää, ei ikuinen elämä tarkoita, että olisi
automaattisesti rikas tai jotain. Luultavasti sitä täytyisi kuitenkin
tehdä töitä leipänsä eteen ja minua ainakaan ei huvittaisi puurtaa edes
eläkeikään asti, saati sitten ikuisesti. Ja veikkaisin, että ennemmin
tai myöhemmin sitä vain kyllästyisi elämään, kun kaikki olisi jo koettu
ja tehty, mikään ei enää olisi uutta.
Ja jos taas kaikki eläisivät
ikuisesti, no, enpä oikein jaksa innostua siitäkään ajatuksesta.
Ystävät/perhe ongelmaa ei olisi, mutta osaksi siksi, että ei varmaan
olisi juuri perheitäkään. Ihmisiä on jo nyt liikaa, entäs sitten jos
kukaan ei kuole? Mutta muut ongelmat olisivat yhä ja vieläpä
moninkerroin, kun kaikkia vaivaa sama juttu. Ei kiinnosta minua. Minä
olen täysin tyytyväinen ajatukseen, että elän aikani ja sitten aika
jättää. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin kuolla juuri
nyt, vaan sitä, että haluan elää kunnes olen vanha ja lähteä sitten
toivon mukaan valmistautuneena ja kivutta. Ainoa asia, joka minua
jäänee kaivelemaan tulee olemaan kaikki ne kirjat ja tarinat ja
tv-ohjelmat ja leffat, joita en ole ehtinyt katsomaan, mutta se nyt
vain on mahdotonta nähdä ja lukea ne kaikki, joten ei auta kuin tulla
toimeen.
perjantai, 21. lokakuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.