Stan Sakain Usagi Yojimbo on yksi parhaimmista amerikkalaisista sarjakuvista tällä hetkellä. Usagi Yojimbo kertoo Miyamoto Usagin, jänissamurain, tarinaa. En kuitenkaan luokittelisi sarjakuvaa amerimangaksi (= amerikkalaisen tekemäksi mangaksi), koska aihepiiristään huolimatta se ei pyri olemaan mangaa millään tavalla. Itse asiassa se ei pyri olemaan mitään.

Se onkin yksi Sakain työn viehätyksestä: se on virkistävän alkuperäistä. Toinen asia, josta pidän erityisesti, on tarinoiden tahti. Sakai ei kiirehdi ja vaikka osassa tarinoista onkin myös aktionia, se ei ole itseisarvo tai pakollinen juttu, vaan sitä on silloin, kun se kuuluu tarinaan. Sakai on taitava tarinankertoja ja hyvä artisti, joka tuntee sarjakuvan vahvuudet ja heikkoudet, eikä pelkää koettaa uusia juttuja. Ja vaikka hahmot ovatkin eläimiä, tarinat itsessään kertovat ihmisistä. Ei siis mikään ihme, että Usagi Yojimbo on niin suosittu kuin se on.

Sakain sivut

Ajatuksia

Sakai on erittäin taitava tarinankertoja ja kuten aina, se tarkoittaa, että hänen tarinansa kertovat ihmisistä. Oikeista elävistä ihmisistä, jotka tuntevat, käyttäytyvät ja puhuvat kuin ihmiset. Olen huomannut, että tämä on se todellinen yhdistävä tekijä oikeiden tarinankertojien välillä. Genrellä tai medialla ei ole väliä. Ne tarinat, jotka oikeasti koskettavat ja jotka jäävät elämään mieleen loputtuaankin, ovat juuri ne, joiden hahmot vaikuttavat aidoimmilta ja joiden sydän käsittelee oikeita ihmisiä.

Kyllä muutkin tarinat ovat hauskoja ja mukavia, en minä sitä tarkoita. Mutta kaikki tarinat eivät kosketa samalla tavalla, ne eivät puhu suoraan omiin tunteisiini ja kokemuksiini. Parhaat tarinat ovat aina niitä, joita lukiessa unohtaa, että hahmot eivät ole oikeita.

Sitten ovat tietenkin ne tarinat, jotka eivät oikeasti kerro tarinaa vaan joiden tarkoitus on jokin ihan muu, yleensä jonkinlainen yhteiskuntakritiikki. Ne ovat kiinnostavia, mutta ihan eri tavalla.