Monista sopivista tv-sarjoista tulee nykyään myös sarjisversioita ja tämä on erityisen totta Buffy the Valmpire Slayerista ja siitä alkunsa saaneesta Angelista. Tämä on yksi ensimmäisia Angel-sarjakuvia ja sijoittuu aikaan ennen kuin Angel sai oman tv-sarjansa.

Niille jotka eivät sarjoja tunne, Buffy on teinityttö, jonka kohtalo on olla vampyyrintappaja. Tästä syystä hänellä on erityisiä lahjoja mitä tulee voimaan, nopeuteen ja erilaisten pistoaseiden käyttöön. Angel taas on vampyyri, joka sai mustalaiskirouksen takia sielunsa takaisin ja joutuu siis elämään tietoisena kaikesta siitä kauheudesta, jonka hän vampyyrina teki. Nykyään hän käyttää vampyyrivoimiaan pahuutta vastaan taistellessaan. Niin, ja nämä kaksi olivat rakastavaisia once upon a time. Tämän kirjan aikoihin ovat yhä..

Vaikka sarjakuva sinänsä ei ole missään nimessä huono, valitettava tosiseikka on se, että erittäin iso osa sekä Buffya että Angelia on näyttelijöiden välinen kemia ja se aivan uskomaton tapa, jolla he laukovat vitsejä sarjoissa. Varsinkin Buffyssa on aina ollut aivan uskomaton läppä, joka juontaa juonensa alkuperäisen leffan parhaimpaan kohtaukseen:

Dracula: What, you're going to kill me with a lighter?
Buffy: That and my keen fassion sense.
Buffy suihkuttaa hiuslakkaa sytyttimeen, vähennä yksi vampyyri (ja anna anteeksi, mikäli muistan kohtauksen oudosti, siitä on aikaa kun katsoin kyseisen leffan...)

Joka tapauksessa, sarjakuvassa suurin osa tästä jää pois, joten niissä ei vain ole samaa tyyliä kuin itse sarjoissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Golden ja Gomez tekisi hyvää työtä sillä mitä heillä on. Tarina toimii kyllä ja sitä on mukava katsoa ja lukea, hahmot vain eivät ole samoja ilman Boreanazin silmiä ja Gellarin tyyliä.

Sivut tv-sarjasta Angel


Ajatuksia

Vampyyrit sinällään ovat kiinnostava aihe. Varsinkin sellaiset vampyyrit kuin Angel, joiden pakko juoda verta elääkseen, mutta jotka myös tiedostavat sen kuinka kauheaa ihmisten tappaminen on. Ajatus sinällään ei ole uusi, mutta siinä on ainesta useampaankin käsittelyyn. Se herättää aina kysymyksen, että mitä itse tekisit? Jos oman elämän jatkuminen riippuisi siitä, että joku toinen kuolisi? Eipä ole helppo kysymys, missään nimessä.