Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, että Neil Gaiman on Tim Burtonin rinnalla tämän hetken parhaimpia tarinankertojia. Harlequin Valentine on Gaimanin kirjoittaja ja uskomattoman taitavan John Boltonin piirtämä lyhyt kertomus, jonka pohjimmillaan kertoo rakkaudesta ja rohkeudesta ilmaista se. Tämän ytimen ympärille Gaiman onkin sitten rakentanut viehättävän pikku tarinan, joka jälleen kerran osoittaa, että Gaiman ei ole vain taitava tarinankertoja vaan myös uskomattoman hyvin oppinut ihminen. Harlequin Valentine antaa pienen hetken poissa tavallisen maailman paineista ja samalla jättää hyvän mielen, kun joutuu palaamaan todellisuuteen.

Boltonin kädenjälki sopii hyvin Gaimanin kerronnan tyyliin, minkä lisäksi hän on vain yksinkertaisesti todella taitava taiteilija. Neuvoisin käväisemään Boltonin sivuilla, sillä kuvataidetta on vaikea mennä kuvailemaan tekstissä ja tässä tapauksessa varsinkin kuva puhuu todella enemmän kuin tuhat sanaa.

Gaimanin sivut

Boltonin sivut

Ajatuksia

Tarinankertojat ovat tärkeitä. He ovat kunkin sukupolven sielun peilaajia. Minulle antaa toivoa se, että kaiken tämän puurtamisen ja tiedon keskellä myös omalla sukupolvellamme on tarinankertojia, joiden tarinat kertovat taikuudesta ja kaikesta siitä, mitä emme voi nähdä tai koskea, ainoastaan tuntea. Emme ole vielä menettäneet kosketusta ihmetykseen ja siihen lapsenomaiseen uskoon ja iloon, joka tekee elämisestä elämisen arvoisen. Ainakaan kaikki meistä.

Itse puurran päivät töissä, kun muuten ei tule toimeen, mutta illat elän ihan eri maailmassa. Tavallaan olen ihan eri ihminenkin. Kotona minua odottaa aina jokin kirja tai muulla tavalla kerrottu tarina, joka vie minut pois tavallisesta. Eikä vain kotona: Kävelen aina töihin ja töistä, jos vain voin, koska koskaan ei voi tietää mitä siellä kohtaa, vaikka kyse onkin samasta tienpätkästä ja puistosta joka kerta. Olen jutellut työmatkalla eläkeläisten kanssa, nauranut kotoa karanneelle kissalle, joka säikkyi paria ystävällistä kettuterrieriä niin, että meinasi päätyä puroon uimaan, hymyillyt puistossa kuherteleville rakastavaisille, ihaillut auringonlaskua ja kumottavaa kuuta, jahdannut vedessä lipunutta kaarnavenettä, jonka joku lapsi oli tehnyt, säikytellyt pullasorsia, miettinyt miksi joku on tuonut muistoseppeleen puron rannalle... Ihan joka päiväisessä maailmassamme on paljon ihmeellistä ja ihanaa, jos vain muistamme pysähtyä huomaamaan sen.