Ylen Silminnäkijä on siitä kiinnostava ajankohtais/dokumenttiohjelmasarja, että dokumenteissa ei koskaan oteta kantaa asiaan, jota käsitellään. Se jätetään katsojan omaksi asiaksi.

Tämä reportaasi kertoi USA:ssa ison luokan bisnekseksi kasvaneesta munasolun luovuttamisesta. USA:ssa voi kaunis, lahjakas ja älykäs luovuttaja saada jopa 100 000 dollaria munasoluistaan. Munasolujen luovuttaminen ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertaista sen enempää eettisesti, henkisesti kuin fyysisestikään, joten luovuttajista, varsinkin juuri sellaisista luovuttajista, joita luovutuksen vastaanottajat luulevat haluavansa, on pulaa. Sanoin "luulevat haluavansa", koska ainakin ohjelman perusteella sai sen vaikutuksen, että munasoluja etsivät vanhemmat luottavat liikaa geenien mahtiin soluja etsiessään. He olettavat, että jos munasolun luovuttaja on kaunis ja älykäs, lapsi on myös pakostakin kaunis ja älykäs, vaikka itse asiassa nämä ominaisuudet ovat niin monimutkaisia ja niihin vaikuttavat niin monet tekijät aina kasvuympäristöstä piileviin geeneihin, että lopputulosta on täysin mahdoton ennustaa.

Ohjemassa haastateltavat luovuttajat ovat älykkäitä ja osaavat siksi esittää asiansa oikein, auttamisena ennemmin kuin ahneutena. Samanaikaisesti on muistettava, että samalla ihmisellä voi olla useampi motiivi, joten raha ei välttämättä ole ainoa tekijä tässä yhtälössä. Silti, olisi jännittävää tietää kuinka moni varsinkin niistä luovuttajista, jotka ovat antaneet solujaan useammin kuin kerran, olisivat olleet valmiita samaan, jos rahaa ei olisi ollut mukana.

Silminnäkijän sivut ylellä

Ajatuksia

Munasolujen luovuttajista on pulaa myös Suomessa, vaikka kovin moni ei tästä ehkä olekaan tietoinen. Iso osa luovutuksista tapahtuu niin, että lapsettomuudesta kärsivä pari saa apua ystävättäreltä tai sukulaiselta ongelmansa hoitoon. Luovuttajan tuominen nopeuttaa hoidon saamista, joten monasti hoitoa tarvitsevat parit koettavat löytää lähipiiristä jonkun, joka on valmis luovutukseen. Ja moni nainen, joka ei välttämättä välittäisi luovutuksesta muuten, suostuu siihen kyllä ystävän tai perheenjäsenen auttamiseksi.

Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen tietenkään. Jokaisen on itse päätettävä mitä mieltä on munasolujen luovuttamisesta. Toisaalta kyse on toisen auttamisesta ja itse ei siinä menetä mitään muuta kuin jonkin verran aikaa, hieman kipua ja omat geenit. Toisaalta asiaa voi myös ajatella siltä kannalta, että luovuttaessa antaa osan itseään, lapsen joka olisi voinut olla oma.

Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan: onko lapsi kenen lapsi, sen jonka geenit hänellä on vai sen joka on kasvattanut hänet? Helppoja vastauksia ei ole vaan jokaisen on päätettävä itse.