Nelosella esitetty dokumentti eli siitä, että lapsi syystä tai toisesta syntyy ilman selkeästi määriteltävää fyysistä sukupuolta. oli varsin kiinnostava, vaikka olenkin jossain määrin karsastanut Nelosen tapaa valkata dokkareita, jotka syystä tai toisesta ovat 'populistisia'. Dokumentti keskittyi enemmänkin siihen, mitä vaihtoehtoja vanhemmilla on kasvatuksen ja lääketieteen puolelta tällaisessa tilanteessa ja miten intersex-ihmiset itse kokevat tilanteensa. Varsinainen kliininen tieto jäi kunkin esiin otetun tapauksen taustan selittämiseen ja painopiste oli enemmänkin ihmisissä, niin lapsissa kuin vanhemmissakin. Dokumentissa pysyttiin myös hyvin neutraalina, dokumentin tekijät eivät mitenkään tuoneet esiin mitään mielipidettä siitä, mikä olisi oikea ratkaisu ja mikä väärä.

Mielestäni dokumentti oli hyvin ihmisläheinen ja erittäin hyvin tehty. Se toi eniten esiin juuri sitä, että riippumatta tilanteestaan, nämä ihmiset ovat juuri sitä, ihmisiä, ja että ei ole olemassa mitään syytä kohdella heitä mitenkään vajavaisina heidän tilanteensa takia.

Suomenkieliset sivut dokkarista

Englanninkieliset sivut dokkarista

Iso-Britannialaisen intersex-yhdistyksen sivut

SETA:n sivut intersexistä

Ajatuksia

Dokumentti sai minut ajattelemaan omaa sukupuoltani, mikä on tietyllä tavalla harvinaista, mutta myös tavallista. Olipas sekavasti sanottu... Tarkoitan tuolla sitä, että en ole koskaan kyseenalaistanut sukupuoltani taikka seksuaalista suuntaumustani. Sille ei ole koskaan ollut mitään tarvetta. Toisaalta en ole koskaan antanut sukupuoleni estää minua tekemästä mitä haluaisin, sen enempää kuin minkään muunkaan asian, vaikka yhteiskunta ja sen stereotypiat olisivatkin kovasti sitä vastaan. Niinpä olen tietyllä tavalla (erityisesti fyysisesti) erittäin stereotyyppisesti oman sukupuoleni edustaja, mutta toisaalta osa harrastuksistani, kiinnostuksen aiheistani ja käytöstavoistani eivät ole ollenkaan tyypillisiä sukupuolelleni. Olen aina nähnyt sukupuoleni osana itseäni, mutta vain osana. Se ei määritä mitä voin tai saan tehdä. Tämä osa sukupuoleni merkityksestä elämässäni ja yhteiskunnassani on jotain, jota olen miettinyt monasti, kun joku suhtautuu oudosti tekemisiini tai kun eteen tulee tilanne, jossa sukupuolestani on haittaa tai etua.

Samanaikaisesti olen huomannut, että vaikka olenkin varsin seksuaalisesti aktiivinen, en koe ihmisiä seksuaalisesti. Minulle seksuaalisuus on aina ollut hyvin intiimi asia, joka ei missään nimessä kuulu ulkomaailmaan tai kadulle. En osaa itse olla seksikäs, vaikka henkeni riippuisi siitä. Tämä näkyy myös siinä, että yhden yön jutut ja merkityksetön seksi ovat minulle hyvin outoja käsitteitä ymmärtää. Minä en itse harrasta seksiä, minä rakastelen ja vain sellaisten ihmisten kanssa, joita oikeasti rakastan, tavalla tai toisella.

Minusta ihmiset ovat ihmisiä. Joillekin ihmisille seksuaalisuus on hyvin tärkeä ja näkyvä osa heidän luonnettaan, jolloin koen sen osana heitä, mutta se ei siltikään määritä heitä mitenkään. En koskaan tee oletuksia siitä, mitä ihmiset tekevät tai osaavat heidän sukupuolensa perusteella. Tai ainakin pyrin siihen, mutta kun sitä kasvaa kulttuurissa, joka on määrittynyt kaksitahoisesti, jotkin stereotypiat vain jäävät elämään päähän halusi sitä tai ei. Joka tapauksessa, ajattelen hyvin harvoin ihmisiä seksuaalisina olentoina.