Nelosella esitetty dokumentti eli siitä, että lapsi syystä tai toisesta
syntyy ilman selkeästi määriteltävää fyysistä sukupuolta. oli varsin
kiinnostava, vaikka olenkin jossain määrin karsastanut Nelosen tapaa
valkata dokkareita, jotka syystä tai toisesta ovat 'populistisia'.
Dokumentti keskittyi enemmänkin siihen, mitä vaihtoehtoja vanhemmilla
on kasvatuksen ja lääketieteen puolelta tällaisessa tilanteessa ja
miten intersex-ihmiset itse kokevat tilanteensa. Varsinainen kliininen
tieto jäi kunkin esiin otetun tapauksen taustan selittämiseen ja
painopiste oli enemmänkin ihmisissä, niin lapsissa kuin vanhemmissakin.
Dokumentissa pysyttiin myös hyvin neutraalina, dokumentin tekijät eivät
mitenkään tuoneet esiin mitään mielipidettä siitä, mikä olisi oikea
ratkaisu ja mikä väärä.
Mielestäni dokumentti oli hyvin ihmisläheinen ja erittäin hyvin tehty.
Se toi eniten esiin juuri sitä, että riippumatta tilanteestaan, nämä
ihmiset ovat juuri sitä, ihmisiä, ja että ei ole olemassa mitään syytä
kohdella heitä mitenkään vajavaisina heidän tilanteensa takia.
Suomenkieliset sivut dokkarista
Englanninkieliset sivut dokkarista
Iso-Britannialaisen intersex-yhdistyksen sivut
SETA:n sivut intersexistä
Ajatuksia
Dokumentti sai minut
ajattelemaan omaa sukupuoltani, mikä on tietyllä tavalla harvinaista,
mutta myös tavallista. Olipas sekavasti sanottu... Tarkoitan tuolla
sitä, että en ole koskaan kyseenalaistanut sukupuoltani taikka
seksuaalista suuntaumustani. Sille ei ole koskaan ollut mitään
tarvetta. Toisaalta en ole koskaan antanut sukupuoleni estää minua
tekemästä mitä haluaisin, sen enempää kuin minkään muunkaan asian,
vaikka yhteiskunta ja sen stereotypiat olisivatkin kovasti sitä
vastaan. Niinpä olen tietyllä tavalla (erityisesti fyysisesti) erittäin
stereotyyppisesti oman sukupuoleni edustaja, mutta toisaalta osa
harrastuksistani, kiinnostuksen aiheistani ja käytöstavoistani eivät
ole ollenkaan tyypillisiä sukupuolelleni. Olen aina nähnyt sukupuoleni
osana itseäni, mutta vain osana. Se ei määritä mitä voin tai saan
tehdä. Tämä osa sukupuoleni merkityksestä elämässäni ja
yhteiskunnassani on jotain, jota olen miettinyt monasti, kun joku
suhtautuu oudosti tekemisiini tai kun eteen tulee tilanne, jossa
sukupuolestani on haittaa tai etua.
Samanaikaisesti olen huomannut,
että vaikka olenkin varsin seksuaalisesti aktiivinen, en koe ihmisiä
seksuaalisesti. Minulle seksuaalisuus on aina ollut hyvin intiimi asia,
joka ei missään nimessä kuulu ulkomaailmaan tai kadulle. En osaa itse
olla seksikäs, vaikka henkeni riippuisi siitä. Tämä näkyy myös siinä,
että yhden yön jutut ja merkityksetön seksi ovat minulle hyvin outoja
käsitteitä ymmärtää. Minä en itse harrasta seksiä, minä rakastelen ja
vain sellaisten ihmisten kanssa, joita oikeasti rakastan, tavalla tai
toisella.
Minusta ihmiset ovat ihmisiä.
Joillekin ihmisille seksuaalisuus on hyvin tärkeä ja näkyvä osa heidän
luonnettaan, jolloin koen sen osana heitä, mutta se ei siltikään
määritä heitä mitenkään. En koskaan tee oletuksia siitä, mitä ihmiset
tekevät tai osaavat heidän sukupuolensa perusteella. Tai ainakin pyrin
siihen, mutta kun sitä kasvaa kulttuurissa, joka on määrittynyt
kaksitahoisesti, jotkin stereotypiat vain jäävät elämään päähän halusi
sitä tai ei. Joka tapauksessa, ajattelen hyvin harvoin ihmisiä
seksuaalisina olentoina.
tiistai, 6. joulukuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.