The Fata Morgana kertoo kahdesta insinööristä, jotka aivan sattumalta löytävät Westernessen eli vanhan kunnon Arturin Avalonin saaren. Tarina on kuitenkin scifiä, ei fantasiaa, joten kirjassa on looginen selitys kaikelle, mukaan lukien sille, miksi saaria ei ole löydetty aikaisemmin. Ja ainakin minun tietämykseni mukaan selitykset ovat ihan kelvollisia.

Tarina itsessään on juonellisesti keveä, mutta sisältää useita hyvin kiinnostavia keskusteluja, joiden kautta kirjailija selittää lukijalle miten kaikki olisi periaatteessa mahdollista. Lisäksi kirjan pääosanesittäjät ovat todella hauskoja veijareita, joiden edesottamuksia on hauska lukea. Lopputulos ei ehkä ole maailman parasta kirjallisuutta, mutta kylläkin hauskaa ja opettavaista ajanvietettä.

Frankowskin sivut

Ajatuksia

Tässä kirjassa kirjailija käyttää useampaan otteeseen kirjansa päähahmoja omien ajatustensa äänitorvena. Silloin kun ajatukset ovat kiinnostavia ja hyvin esitettyjä sekä perusteltuja, kuten nyt, se ei haittaa minua ollenkaan. Minulla on ongelma vasta sitten, jos kirjoittaja koettaa käännyttää minua omaan ajattelutapaansa vaivihkaa, salassa.

Tarinankerronta on aina ollut hyvä opetusväline. Nykyaikana tämä on vain päässyt unohtumaan aika monelta ja viimeistään siinä välissä, kun siirrytään yläasteelle, tarinoita käytetään koulutuksessa lähinnä kieltenopetuksessa. Silti, tarinat voivat olla erittäin hyvä tapa oppia asioita ja minusta on sääli, että niitä ei käytetä enemmän kouluissa oppimateriaalina. Dokumenteissa sen sijaan on varsin tavanomaista, että asioita kerrotaan tarinanomaisesti. Ja parhaat oppikirjat ovat juuri niitä, joissa kerrotaan tarinoita ja oppiminen tapahtuu siinä sivussa. Epäilijä voi vaikka vilkaista Stephen j. Gouldin artikkeleita evoluutiosta ja palata asiaan sitten. :)