Edellinen lukemani Willisin kirja oli varsin kevyt teos. Doomsday Book ei sitä ole. Tarina alkaa seikkailuna, mutta itse asiassa kirjassa kerrotaan siitä, miten ihmiset tulevat toimeen ja selviytyvät tragedian edessä. Muistellessa monia viime vuosien tapahtumia, se on hyvin nykyhetkeen sopiva teema.

Kirjassa kerrotaan kaksi tarinaa, jotka molemmat sijoittuvat Oxfordiin. Toinen tapahtuu lähitulevaisuudessa ja toinen taas 1300-luvulla. Lähitulevaisuuden tarkkaa vuotta ei missään vaiheessa kerrota, mutta se on aikaa, jolloin videopuhelimet on keksitty ja maailmanlaajuinen influenssa-pandemia on muuttanyt ihmisten käsityksiä sairauksista. Toisaalta myös rokote tavallista nuhakuumetta vastaan on kehitetty... :)

Willis on selvästi tehnyt paljon työtä taustatiedon hankkimisessa ja hänen kuvauksensa 1300-luvusta kuulostaa hyvin autentiselta ainakin näin jossain määrin historiaankin tutustuneelle maallikolle. Tulevaisuudessa sen sijaan on tietenkin joitakin asioita, jotka jo nyt, kymmenen vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen, huutavat poissa olollaan. Sellaisia joka päiväisiä asioita kuin kännykät, internet ja sähköposti puuttuu kuvauksista. Mutta sellaista tapahtuu, kun kirjoittaa sci-fiä. Tarina ei onneksi kierrä oikeastaan teknologian ympärillä - itse asiassa siihen puututaan vain sen verran kuin on pakko - vaan asetelma on pelkästään raami paljon isommille asioille.

Doomsday Book oli erittäin hyvä ja todella lukemisen arvoinen kirja. Se on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä, mutta sisältää myös tärkeitä ajatuksia, jotka sopivat hyvin nykymaailman tilanteeseen.

Sivut Connie Willisistä

Ajatuksia

Luin Doomsday Bookin lopun kyynelet silmissä, mikä on aina hyvän tarinan merkki. Parhaat tarinat koskettavat lukijaa ja saavat hänet toivon mukaan myös ajattelemaan. Minussa kirja herätti ajatuksen siitä kuinka hauraita ja kuinka voimakkaita ihmiset voivat olla. Olen aina halunnut pitää itseäni voimakkaana ja kykenevänä ihmisenä, mutta tosiasiassa en voi olla varma miten reagoisin tosi paikan tullen. En ole koskaan joutunut sellaiseen kriisitilanteeseen, jossa rohkeus oikeasti mitataan. Toivon mukaan en koskaan joudukaan. Mutta jos niin käy, toivon myös, että kestän sen kunnialla.