Vance on vanhemman polven sci-fi- kirjailijoita, jonka kirjat ovat aina olleet mielestäni hauskaa, joskin kevyehköä luettavaa. Vancella on yleensä hyvin kiinnostavia ideoita, mutta hän ei ole parhaimpia juonen punojia.

Tällä kertaa tarina kiertää hyvinvointivaltion idean viemisestä äärimmäisyyksiin: Wyst-planeetalla ihmiset tekevät vaivaiset 13 tuntia työtä viikossa, jota vastaan he saavat asunnon ja ruuan. Kumpikaan ei ole parhainta mahdollista, pikemminkin päinvastoin, ja esim. villit marjat yms. ovat suurta ja haluttua herkkua, mutta työtä ei tarvitse tehdä. Iso osa kirjasta meneekin tällaisen yhteisön toimimisen tutkimiseen ja sen miettimiseen millaisia ihmisistä silloin tulisi. Mikä sinällään ei haittaa minua, sillä ajatus on kiehtova, mutta ei välttämättä kiehdo kaikkia. Vaikka Vance ei olekaan kaikkein mahtavin juonenkirjoittaja, hän tuntee kyllä ihmisluonteen ja hänen arvailunsa yhteisön toiminnasta ovat minusta hyvin kiinnostavia.

Tietoa Vancesta

Ajatuksia

Vaikka kuinka sitä yrittäisikin, on monasti hyvin vaikeaa ymmärtää miltä maailma näyttää toisen ihmisen silmissä, edes silloin kun molemmilla on suurin piirtein sama maailmankuva. Entäs sitten kun koko ajatusmaailma on täysin erilainen? Millainen ihminen minä mahtaisin olla, jos olisin syntynyt jossain muualla tai joskus muulloin? Kysymyksiä, joille ei ole vastausta, mutta joita on kiinnostava miettiä. Niiden miettiminen saa joskus aikaan jopa paremman käsityksen itsestään sellaisena kuin olen nyt.