Olen aina pitänyt suuresti Alan Mooren ja David Lloydin V for Vendetta- sarjakuvasta, joten kun Warchowskin veljekset (Matrix) kirjoittivat siihen perustuvan käsikirjoituksen, olin innoissani. Leffa on saanut varsin vaihtelevia arvosteluja ja Alan Moore itse on sanoutunut koko projektista irti, mutta minä pidin siitä kaikesta huolimatta. Mielestäni Warchowskit olivat tehneet erinnomaista työtä tuodakseen tarinan 2000-luvulle, samoin kuin karsiakseen pois ylimääräistä sälää, niin että jäljelle jäi tarinan ydin. Ne monet pikkuseikat, jotka häiritsevät Moorea eivät kiinnittäneet minun huomiotani (mutta enpä olekaan brittiläinen) ja se, että Eveyn hahmo on aktiivisempi kuin alkuperäisessä, on minusta vain parannus. Hugo Weaving tekee aivan uskomattoman suorituksen V:nä ja Natalie Portman on mainio Eveyn hahmossa. Pidin myös paljon siitä, että vaikka tarina sijoittuukin tulevaisuuteen, sitä ei painoteta mitenkään. Ei turhia erikoisefektejä eikä sellaista, vaan huomio kiinnittyy nimenomaan tarinaan.

Eli kaikin puolin olen tässä tapauksessa eri mieltä herra Mooren kanssa, vaikka se vähän oudolta tuntuukin. Hänen ja Lloydin versio tarinasta on erinnomainen omalla tavallaan ja mielestäni tämä elokuva-versio aivan yhtä hyvä omallaan. Sitä en osaa sanoa kuinka paljon omaa katsomisnautintoani auttoi se, että tiedän sarjakuvan ansiosta paljon hahmojen taustoja, joita elokuvassa ei ehditä esittelemään...

Oikeastaan elokuvasta jäi puuttumaan vain kaksi asiaa, joita todella kaipaan. Ensinnäkin minusta oli aina todella paikallaan, että kaiken uurastuksensa jälkeen juuri etsivä Finch löytää ja tappaa V:n ja oli pettymys nähdä, että tämä jäi elokuvassa pois. Samoin mielestäni oli juuri oikein, että V:n kuoleman jälkeen Evey ottaa hänen manttelinsa, maskinsa ja paikkansa, ja myös tätä jäin elokuvassa jossain määrin kaipaamaan, joskin loppukohtaus, jossa koko Lontoon väki ottaa V:n paikan, oli varsin hyvä vaihtoehto.

Kaiken kaikkiaan leffa oli siis minusta vallan mahtava ja suosittelen sitä, mutta suosittelen myös alkuperäisen sarjakuvan lukemista.

Leffan viralliset sivut

Tietoa sarjakuvasta

Lisää tietoa sarjakuvasta

Alan Moore ja leffa

Ajatuksia

Sekä elokuvalla että sarjakuvalla on sama pohjimmainen teema: valta ja sen väärinkäyttö, pelko ja vapaus. Kyse on siitä kuinka pelko saa ihmiset antamaan vapautensa muutamalle häikäilemättömälle ihmiselle voidakseen tuntea olonsa turvalliseksi. Jossain välissä pelon alkuperäinen kohde unohtuu ja ihmiset alkavatkin pelätä niitä, joiden piti olla heidän turvansa. Silloin ollaan jo kääntymispisteessä, sillä ennemmin tai myöhemmin pelko muuttuu vihaksi ja rohkeudeksi ja antaa ihmisille voimaa kaataa vallanpitäjät. That's the theory anyways. Valitettavasti oikea maailma ei aina toimi niin, kuten pieni vilkaisu maailmanhistoriaan tekee selväksi. Maailma ei ole täydellinen, me ihmiset emme ole täydellisiä, mutta voimme aina yrittää. Stan Lee kirjoitti kerran, että epäonnistumisessa ei ole häpeää, ainoa todellinen häpeä on siinä, ettei meillä ole rohkeutta yrittää (Silver Surfer: Parable).