The Last Temptation sai alkunsa, kun Alice Cooper pyysi Neil Gaimania avuksi concept-albuminsa The Last Temptation ideoimiseen. Tarina itsessään on epätavallisen yksinkertainen Gaimanin käsialaksi, mutta silti kiinnostava ja paikoin tyylippisen epätavallinen. Michael Zullin mahtavat piirrokset sopivat tyyliltään hyvin tarinaan, samoin kuin mustavalkoinen toteutus. 

Tarina itsessään kertoo pohjimmiltaan aikuistumisesta ja kaikesta mitä se tarkoittaa. Nuorelle Stevenille tarjotaan mahdollisuus jäädä ikuisesti lapseksi, mutta mikään ei ole ilmaista.

Ajatuksia

Aikuistuminen ja sen pelko ovat aina olleet iso osa tarinoita. Tavallaan ymmärrän sen kyllä, mutta en muista itse koskaan pelänneeni aikuistumista. Ehkä siksi, että en koskaan kokenut varsinaisesti aikuistuvani. Kaipa minun on pakko myöntää olevani aikuinen nykyään, kun kerran teen töitä, minulla on auto ja asunto... Mutta samalla en ole luopunut niistä asioista, jotka ovat aina viehättäneet minua. Rakastan yhä tarinoita ja hiljaisuutta, en vieläkään meinaa pysyä nahoissani, kun odotan jotain mieluisaa. Toivon yhä, että osaisin lentää. Ja päinvastaisella rintamalla, en vieläkään voi sietää pinaattikeittoa... Olen yhä minä, sama minä, joka olin silloin, vaikka samalla olen muuttunut niin monella tapaa, että vanha minäni ei välttämättä tunnistaisi nykyistä. Se, että voin olla molemmat yhtä aikaa, ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, vaikka voihan olla, että vain koen asian niin. Silti, se riittää minulle.