Tämä teos (alkuperäisnimeltään Why Men Don't Listen & Women Can't Read Maps ja suomeksi Hormonien sota) käsittelee miesten ja naisten välistä eroa. Kirja on jossain määrin vanhentunut, sillä se on julkaistu 1990-luvun lopulla, mutta aihe on silti kiinnostava ja kyllä silloinkin oli asiasta paljon tietoa olemassa. Ongelma kirjassa on vain se, että kyseessä ei ole asiallinen tiedeopus, vaan populistinen teos, jonka tarkoitus on yllä pitää olemassa olevaa miesten ja naisten jakoa. Toisin sanoen kirjoittajat ovat poimineet olemassa olevasta tiedosta ja tutkimuksesta ne asiat, jotka tukevat heidän oletuksiaan, ja jättäneet muut huomiotta. Näistäkään ei useimmiten kerrota tiedon lähteitä, vaan ainoastaan sanotaan, että asia on näin. Kun pelkästään oma joka päiväinen elämä riittää todistamaan, että asia nyt välttämättä ei olekaan ihan näin, kirjan sisältämä ympyrälogiikka ja selkeät epäloogisuudet auttavat vain todistamaan, että kirjoittajat haluavat vain pönkittää olemassa olevaa anglosaksista sukupuoliroolitusta.

Otetaanpa vaikka käytännön esimerkki suoraan kirjan otsikosta. Siinä sanotaan, etteivät naiset osaa lukea karttoja. Tämäpä outoa, sillä vasta tänä aamuna minä matkustin uudelta asunnolta outoon kokouspaikkaan kartan avulla... Kirjassa esitetään todistusaineistona naisten kartanlukukyvyttömyydestä se, että naiset kääntävät kartan niin, että sen sijaan, että pohjoinen olisi ylöspäin, kartta onkin linjassa menosuuntaan. No, ensinnäkään en tajua miksi tämä olisi merkki siitä, että kartan kääntänyt henkilö ei osaa sitä lukea, ja toisekseen olen minä nähnyt miesten tekevän ihan saman tempun.

Yllä oleva käy hyvin esimerkistä siitä millaiseksi koin kirjan lukemisen. Teki koko ajan mieli väittää vastaan. :) Sinällään kirja kyllä herätti paljon ajatuksia, mutta ne eivät tainneet ihan olla niitä ajatuksia, joita kirjoittajat ajoivat takaa. Mutta yksi lukemisen nautinnoista on juuri se, että luettu teksti herättää ajatuksia ym, joten siinä mielessä en ole ollenkaan pahoillani siitä, että luin kyseisen kirjan. Nyt kaipaisin vain seuraksi teosta, jossa samoja asioita eli naisten ja miesten välisiä eroja, käsiteltäisiin kunnolliselta tieteelliseltä pohjalta...

Ajatuksia

Yllä tulikin ajatuksia jo vaikka kuinka, mutta yksi selvennys vielä. Minä nimittäin olen vahva tasa-arvon kannattaja. Valitettavasti tasa-arvo ja matriarkaatin ajaminen menevät liian usein sekaisin. Esimerkiksi mielestäni ei ole tasa-arvoista, että miesten on pakko käydä armeija tai siviilipalvelus, kun taas naiset saavat halutessaan tehdä niin. Tasa-arvoista olisi se, että molemmat sukupuolet joko kävisivät tai saisivat valita käyvätkö armeija tai siviilipalveluksen. Sen puoleen, monelle nuorelle naiselle armeijasta olisi luultavasti vain hyötyä...

Samanaikaisesti en kuitenkaan usko, että miesten ja naisten välillä ei olisi mitään eroja. Tietenkin eroja on, mutta ne tekevät sukupuolista yksinkertaisesti erilaisia, ihan samalla tavalla kuin yksilöt ovat erilaisia, ei eriarvoisia. Lisäksi monet näistä eroista näkyy vain keskiarvoissa. Eli keskiarvonainen on enemmän x kuin keskiarvomies, mutta se ei tarkoita, etteikö löytyisi naisia, jotka ovat vähemmän x kuin keskiarvomies, tai miehiä, jotka ovat enemmän x kuin keskiarvonainen. Tärkeää on se, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa potentiaaliaan, mikä se sitten onkaan.