Ray Bradburystä olen puhunut aikaisemminkin ja hän on yhä yksi parhaimmista scifi-kirjailijoista. Hänen lyhyet tarinansa erityisesti ovat erinomaisia ja tässä onkin jälleen yksi kokoelma niitä. Kaikki tarinat olivat mainioita, mutta erityisesti mieleen jäi tarina nimeltä The Murderer. Tarina on vuodelta 1953 ja nimen murhaaja on sikäli epätavallinen, ettei hän ole tappanut ihmistä. Ei, hänen hyökkäysten kohteena olivat koneet. Tarkemmin sanoen sellaiset koneet, joiden takia hän ei koskaan saanut rauhaa: radiot, rannekeradiot jne.

Bradburyn ei ole onnistunut ennustaa teknistä kehitystä kovin tarkasti - sähköposti tai netti ei esiinny tarinassa ollenkaan ja kännykätkin vain rannekeradioiden muodossa - mutta kylläkin nykyaikaisen pakottavan tarpeen olla aina kosketuksissa maailman kanssa. Se, että ei vastaa kännykkäänsä, on loukkaus, netin kaatuminen puoleksi tunniksi katastrofi. Ja jos kännykkä unohtuu kotiin, olo on kuin maailma voisi loppua ilman, että siitä tietäisi. Ja silti, oikeasti, hyvin harvoin mikään on oikeasti niin kiireellistä, että se ei voisi odottaa puolta tuntia. Hukumme informaatioon, mutta saamme hyvin vähän aikaiseksi, koska kaikki aika menee informaation vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Kaikki tämä saa minut ainakin kunnioittamaan isääni, joka saattaa kylmän rauhallisesti päättää, ettei juuri nyt halua jutella, ja laittaa kännykkänsä pois päältä.