Eräänä sateisena päivänä Chiaki löytää kadulta haavoittuneen miehen ja tuo hänet kotiin. Mies ei olekaan kuka tahansa, vaan helvetin kuningas Ororo. Mutta eipä ole Chiakikaan tavallinen tyttö, sillä hänen isänsä oli enkeli ja äitinsä kuolevainen. Mitä siis tapahtuu, kun nämä kaksi alkavat rakastua?

Kuulostaa varsin perinteiseltä shoujo-rakkaustarinan asetukselta vai mitä? The Devil Ororo ei kuitenkaan ole tavallinen shoujo. Demoneja ja enkeleita vastaan tapahtuvien taistelujen alle kätkeytyy tarina julman maailman rikkomista sieluista, jotka löytävät toisensa. Sieluista, jotka ehkä pystyisivät parantamaan toisensa, jos maailma antaisi heille rauhan. Kakase Mizukin tarina on kuin William Shakespearen kynästä, traaginen ihmistarina vailla vertaa.

Olen iloinen, että satuin löytämään koko sarjan kerralla kirjastosta, sillä en välttämättä olisi jaksanut lukea jatko-osia, jos olisin pitänyt tauon ensimmäisen kirjan jälkeen. Tarinan alku on hapuileva ja töksähtelevä. Hahmot ovat kohdallaan, mutta heidän saattamisensa yhteen ei oikein suju. Alkuun päästyään tarina alkaa kuitenkin liikkua omalla painollaan. Ensimmäisen kirjan loppupuolella olevat vihjeet siitä, että kyseessä ei ole tavannomainen shoujo pääsevät todella voimiinsa.

Vaikka kirjan hahmoista suurin osa onkin joko enkeleitä tai demoneita, itse jumalaa tarinassa ei näy. Loppujen lopuksi tarinassa ei ole kyse hyvästä tai pahasta, vaan yksittäisen yksilön taistelusta mielivaltaista maailmaa vastaan. Vastauksia ei ole, ellemme luo niitä itse, emmekä voi luottaa mihinkään ihmeelliseen voimaan, joka pelastaisi maailman. Ei edes ole selvää miksi maailma pitäisi pelastaa. Kukaan ei ole läpeensä paha, ei edes helvetin kuningas, ja enkelin veri ei tee kenestäkään hyvää tai onnellista. Voimme vain tukea toisiimme ja koettaa pitää toisemme lämpiminä kylmässä maailmassa, jossa rukouksiin ei vastata.