Mononoke Hime eli englanniksi virallisesti Princess Mononoke on minulle tuttu elokuva, jonka olen nähnyt fanisubbina jo vuosia ennen kuin se virallisesti saapui länsimaihin. Nyt katsoin kuitenkin ensimmäistä kertaa virallisen käännöksen.

Tarina sijoittuu murrosaikaan hieman mystisessä Japanissa. Vanhat metsät ovat katoamassa ja niiden mukana myös entisaikojen mahtavat metsien jumalat. Nuori Ashitaka joutuu tämän taistelun keskellä, kun demoniksi muuttunut metsän jumala Nago hyökkää hänen kyläänsä. Ashitaka joutuu tappamaan Nagon, joka langettaa kirouksen hänen päälleen. Ashitaka lähtee etsimään parannusta lännen metsistä ja kohtaa siellä susijumalten adoptoiman Sanin, joka taistelee rautakaivosta pyörittävän Lady Eboshin kanssa...

Kiinnostavin puoli Mononoke Himessa on aina ollut se, että elokuvassa ei oikeastaan ole hyviksiä tai pahiksia. San puolustaa adoptioperhettään ja kotiaan aivan ymmärrettävällä vimmalla, mutta Lady Eboshi haluaa vain rakentaa paremman kodin niille ihmisille, joita hän koettaa auttaa. Kummallakin on hyvät tarkoitukset ja he ovat ajautuneet riitaan keskenään, koska ne menevät ristiin. Ashitaka on ainoa, joka on valmis asettumaan keskelle riitaa ja koettamaan löytää kompromissin.

Koska elokuva oli minulle jo tuttu, seurasin tällä kertaa suuremmalla kiinnostuksella käännöksiä. Päädyin katsomaan englanninkielistä päälleäänitystä niin, että myös tekstit olivat päällä, ja fanisub-versio odotti videossa, jotta voisin halutessani verrata sen käännöstä ja kuunnella siitä myös alkuperäisen dialogin. :) Virallinen tekstitys on varsin suora käännös, mutta paikoitellen kulttuuria on kotiutettu hieman oudosti ja huomasin siitä myös joitakin kohtia, jossa kulttuurivivahde on jäänyt kääntäjältä hakuseen...

Englanninkielinen ääniraita on Neil Gaimanin mukautus suorasta käännöksestä ja toimii mielestäni erittäin hyvin. Monet ovat nykypäivänä niuhoja eri tarinoista tehtyjen uusien versioiden suhteen, mutta itse olen sitä mieltä, että se kuuluu vain tarinoiden luonteeseen. Ennen kun tarinat kerrottiin suullisesti, jokaisella tarinankertojalla oli tutuistakin tarinoista hieman oma versionsa. Eri painotukset ja näkökulmat tuovat vain lisää tarinaan ja Gaiman kun on erittäin taitava tarinankertoja, minua ei haittaa ollenkaan se, että hän on tuonut omat vivahteensa tähän tarinaan.

Englanninkieliset ääniraidan ääninäyttelijät olivat selkeästi eli kaliiberia kuin subeissa yleensä, mutta eivät kuitenkaan samalla tasolla kuin japanilaiset. Billy Crudub teki erinnomaista työtä Ashitakana ja Gillian Anderson oli kiinnostava ja mielestäni toimiva valinta susijumala Moron äänenä. Muut jäivät kuitenkin vähäsen jalkoihin.

Lisää tietoa elokuvasta

Viralliset sivut