The Vision of Escaflowne on erittäin hyvin tehty anime-sarja, jonka pohjalle tämä elokuva rakentuu. Elokuva-versio kertoo periaatteessa saman tarinan kuin tv-sarjakin, mutta (luonnollisesti) paljon lyhyemmässä muodossa. Iso osa sarjan sivujuonteita on poistunut, kun mutkia on vedetty suoraksi. Samalla hahmot ovat muuttuneet yksinkertaisemmiksi.

Tarina kertoo Hitomista, tavallisesta koulutytöstä, joka päätyy Gaean maailmaan, planeetalle, jonka taivaalla voi nähdä niin Maan (jota kutsutaan Gaeassa "mystiseksi kuuksi", maboroshi no tsukiksi) että kuun. Gaea on sodan hallitsema maa, kun julma Folken koettaa saada aikaan rauhan valloittamalla koko maailman. Hitomi on jotenkin sidottu mystiseen haarniskaan Escaflowneen, joka voi ratkaista sodan kulun, sekä Vaniin, jo valloitetun maan nuoreen kuninkaaseen, jonka Escaflowne valitsee haltijakseen.

Elokuva on monin tavoin synkempi kuin alkuperäinen tv-sarja. Tv-sarjan Hitomi oli epävarma itsestään ja tunteistaan, kuten kuka tahansa itseään etsivä nuori. Elokuvan Hitomi on masentunut, apaattinen ja melkein itsemurhan partaalla. Samoin myös muut hahmot - Folken, Van jne - ovat agressiivisempia ja raaempia, kun taas parilta muulta - erityisesti animemaailman suosituimmalta psykopaatilta Dilandaulta - puuttuvat tv-sarjassa ollut syvyys ja taustatarinan mukanaan tuoma ymmärrys heidän motivaatioistaan.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on erinomainen, taidolla tehty ja erittäin kaunis elokuva, joka toimii mielestäni hyvin itsenäisestikin, mutta saa aivan toisenlaisen syvyyden, jos tuntee myös tv-sarjan tarinan. Yksinään elokuva jää jossain määrin vaikeaselkoiseksi ja yksipuoliseksi toimintatarinaksi. Kaikkein tärkein teema kuitenkin pysyy. Escaflowne on pohjimmiltaan aina ollut yhden tytön kasvutarina, tarina siitä, miten Hitomi löytää itsensä ja valitsee millainen ihminen hän haluaa olla ja miten se vaikuttaa Gaean maailmaan. Tämä puoli on onneksi säilynyt myös elokuvassa.

Yoko Kannon elokuvaa varten tekemä musiikki on niin tärkeä osa sitä, että se on pakko mainita. Jo sarjasta tuttu keski-Eurooppalaista kirkkomusiikki myötäilevä teema elää myös sarjassa, mutta lisäksi mukana on joitakin hauskoja uusia teemoja, kuten kissatyttö Merlen teemalaulu ja pari muuta uutta kappaletta, jotka ovat selkeästi Kannon tyylisiä.

Kaiken kaikkiaan elokuvasta jäi harmittamaan vain aivan loppu, jossa oli seurattu animen mallia. En mene spoilaamaan kumpaakaan niille, jotka eivät ole elokuvaa tai sarjaa vielä nähneet, mutta sen sanon, etten ole koskaan ollut tyytyväinen siihen, miten sarjan tai elokuvan viimeiset kymmenisen minuuttia menee...

Tietoa elokuvasta

Wikipediassa

Muita arvosteluja Rotten Tomatoesissa