Kolmas Spider-Man elokuva lähtee juonellisesti jo aivan omille teilleen, jos tarinaa vertaa alkuperäiseen, mutta henki on yhä sama, niin hyvässä kuin pahassakin. Sanon pahassa, koska yksi asia, mikä minua aina häiritsi alkuperäisissä vanhoissa Hämäreissä, oli se, että Peterille ei koskaan voi tapahtua mitään hyvää. Aina, kun jotain hyvää meinaa tapahtua, se kääntyy tavalla tai toisella pahaksi. Kuten nyt käy elokuvan Peter Parkerille.

Elokuva on ahdettu niin täyteen tavaraa, että aivan kaikki ei oikeastaan edes mahdu mukaan. Jää melko epäselväksi, mitä Peter oikeastaan tekee joka päiväisessä elämässään, Gwen Stacyn pelastuskohtaus on melkolailla tynkä ja kolmen ison vihollisen ahtaminen samaan elokuvaan johtaa siihen, ettei yhtäkään ehditä käsittelemään kunnolla. Sandman eli Hiekkamies saa parhaimman käsittelyn, kun taas oma lemmikkipahikseni Venom jää pahasti puolitiehen.

Kaiken kaikkiaan Spider-Man 3 ei siis ole yhtä hyvä elokuva kuin kaksi edellistä, mutta ei se puutteistaan huolimatta pahakaan ole. Alkuperäisen tarinan henki säilyy kyllä hyvin ja Peter on aina ollut hahmo, johon on helppo samaistua. McGuire osaa varmaan vetää Peteriä jo unissaankin. Ja pakko on myöntää, että DVD on hankintalistalla jo pelkästään "pahan" Peterin tanssikohtauksen takia. ;)

Viralliset sivut

IMDbssä