Lawrencen elokuvan perustuu Richard Mathesonin vuonna 1954 kirjoittama romaaniin I Am Legend, joka sijoittuu "tulevaisuuteen", jossa kaikki ihmiset ovat sairastuneet mystiseen tautiin, jonka oireet vastaavat vampyrismia. Ainoa poikkeus on Robert Neville, joka elää yksin New Yorkissa, tappaen vampyyreja päivisin ja etsien syytä ja parannusta taudille. Elokuvassa tarinaa on päivitetty (esim. mystinen tauti on nyt ihmisten luoma virus...) ja vampyyrit muistuttavat enemmän zombieta, mutta perusta on yhä sama.

I Am Legend erottuu edukseen vastaavista elokuvista siinä, että elokuvan pääpaino on Nevillen yrityksillä elää "normaalia" elämää yksin tuhoutuneen sivilisaation raunioilla. Sairastuneiden hirviöiden tappaminen jää minimiin. Will Smith tekee varsin hyvän roolisuorituksen Nevillenä, joka ensin vaikuttaa melkein normaalilta, mutta jossa sitten alkavat näkyä kolmen yksinään vietetyn vuoden vaikutus.

Pidin elokuvasta, joskin aivan lopussa olleet viittaukset yliluonnollisiin vaikutuksiin maailmassa kävivätkin hitusen hermoille.

IMDb:ssa

Alkuperäisestä romaanista Wikipediassa

Elokuvasta Wikipediassa

Elokuvan viralliset sivut

Ajatuksia

Minua melkein huvittaa se, että tällaisia elokuvia monasti kuvataan "maailmanlopusta" kertoviksi tarinoiksi. Elokuvassa esiintyi kuitenkin isot kasat elämää: kauriita, leijonia, hyönteisiä ja kasvien valloittama New York. Eli maailma itsessään ei ollut loppunut ollenkaan, vain ihmisten rakentama sivilisaatio oli kaatunut. Onhan se tietenkin meidän maailmamme loppu, mutta kaiken kaikkiaan jaksan yhä olla sitä mieltä, että maailma ei kierrä meidän napamme ympärillä ja ihmiset tuskin tulevat olemaan sitkein elämän muoto planeetallamme. :) Mielestäni tällainen on erittäin terveellinen tapa ajatella, sillä se pitää turhat huolet loitolla muistuttamalla, että maailma ei oikeasti kaadu, jos minä teen jotain väärin tms.