Tämä toinen June Mangan pokkari, joka minulle sattui käteen, onkin sitten aika eri maata kuin edellinen. Kuten edellinen, kyseessä on antologia, joka sisältää seitsemän tarinaa samalta kirjoittajalta. Jaryu Dokuro on kuitenkin Kiyo Uedaa särmikkäämpi niin juonellisesti kuin piirrostyyliltäänkin ja hänen tarinansa ovat myös graafisempia. Toisin kuin Uedalla, näissä tarinoissa ei juuri nähdä kukkia tai valonvälähdyksiä, vaan ennemminkin punehtuvaa ihoa ja hikeä. :) Silti Dokuro käy läpi paljolti samoja teemoja kuin Uedakin, joskin eri tavalla ja eri näkökulmasta.

Yleisesti ottaen pidin Dokuron työstä enemmän. Tarinat ja hahmot ovat todentuntuisempia ja persoonallinen piirrostyyli oli minulle mieleen. Dokuron maailmassa ihmiset eivät ole täydellisiä ja oikeaa ratkaisua ei aina löydy, mutta rakkaus ensi silmäyksellä ja onnellinen loppu on mahdollinen siitä huolimatta. Vaikka omalla tavallaan Dokuron käyttämät lasit ovat aivan yhtä ruusuiset kuin Uedallakin, hänen sokeriinsa on sekoitettu myös hyppysellinen suolaa, mikä saakin sokerin maistumaan vielä makeammalta. ;)