Vuonna 2003 neljä leijonaa karkasi Baghdadin eläintarhasta USA:n pommittaessa kaupunkia. Vaughan kertoo tarinan siitä mitä leijonille mahtoi tapahtua ennen kuin ne viimein tapettiin...

Vaughanin eläimet ovat luonteeltaan melko ihmismäisiä, mikä välillä sotii sitä vastaan, että tarinassa hyödynnetään myös eläinten luonnollista käyttäytymistä ja vaistoja. Lopputulos on hitusen sekava, mutta erittäin kiinnostava. Ehkä paras vertauskuva olisi ryhmä alkuihmisiä, jotka on tiputettu keskelle modernia sotaa, josta he eivät tiedä tai ymmärrä yhtikäs mitään.

Henrichonin eläimet ovat kauniita ja luonnollisia ja hänen väripalettinsa luo juuri oikeita sävyjä kuhunkin tilanteeseen. Eläimillä on juuri tarpeeksi ilmettä, jotta tunteet tulevat ilmi ilman, että ne näyttäisivät liian ihmismäisiltä. Leijonat liikkuvat kuten kissat konsanaan ja taustat ovat täynnä yksityiskohtia. Lopputulos on todella kaunista katsottavaa.

Vaikka tarina on kiinnostava, siitä ei oikein käy selväksi mitä kirjoittaja oikeasti halusi lukijalle sanoa, lukuunottamatta sitä, että vapaus on selkeästi yksi kirjan kantavia teemoja. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosi asiaa, että kyseessä on kaikin puolin luettava teos.

Sarjakuva Wikipediassa

Kirjoittajan sivut

Piirtäjän sivut