Etanaakin hitaampi, mutta verojakin varmempi Shakespeare-lukuprojektini etenee. :)

The Merry Wives of Windsor kuuluu Shakespearen komedioita ja vaikka mukana onkin pakollinen romanssa kahden nuoren rakastavaisen välillä, tarinan paino on nimen mukaisesti kahden vanhemman naisen edesottamuksissa. Kyseiset rouvat eivät ole mitään teerenpoikia, joten hepä pyörittävät näytelmän aikana aikamoista mieskaartia täysin oman mielensä mukaan. :)

Vaikka noin yleensä en olekaan komedioiden ystävä, en voi kieltää, etteikö windsorilaisrouvien kekseliäisyys olisi tuonut hymyä huulille useampaankin kertaan. Kun mukaan heittää Shakespearelle tyypillisen kekseliään huulenheiton, lopputulos taitaapi olla (ainakin toistaiseksi) minulle mieluisin kaikista hänen komedioistaan.

Wikipediassa

Näytelmä Wikipediassa

Ajatuksia

Shakespearen komedioita lukiessa hymyilyttää myös se kuinka ne eivät juuri ollenkaan eroa elokuvateattereissa nykypäivänä esitettävistä vastaavista. Viimeisimmän Ashton Kucher -leffan ja Shakespearen romanttisten komedioiden välillä ei ole juurikaan eroa, kun tarinaa lähtee analysoimaan vähän syvemmältä. Mikä kertookin sitten siitä, että vaikkei sitä ensi silmäykseltä ihan olettaisikaan, myös kevyellä viihteellä on pitkä historia.