Bloggasin jo aiemmin Blacksad-sarjan ensimmäisestä osasta, mutta ilmeisesti olen unohtanut blogata toisen osan, joten tässä tulevat molemmat. :)

Vaikka ensimmäinen Blacksad-kirja ei ollut kovin vaikuttava, sarja paranee päästessään vauhtiin. Toinen osa kiertää rotuerottelun ja koston teemojen ympärillä ja nyt kun aikaa ei tarvitse tuhlailla päähenkilön esittelemiseen, tarina toimii ja etenee hyvin. Blacksadin hahmo on selkeästi monivivahteisempi kuin päälle päin voisi arvata ja kirjoittaja ei pelkää antaa vinkkejä menneisyydestä paljastamatta silti kaikkea. Kolmas osa, Punainen sielu, paljastaa lisää Blacksadin menneisyydestä hänen sekaantuessaan vanhan ystävänsä menneisyydestä syntyneeseen soppaan.

Guarnidon piirrosjälki on kaunista katseltavaa klassiseen keski-Eurooppalaiseen tyyliin. Hänen eläinhahmonsa ovat ilmeikkäitä ja kiinnostavia, mutta sisältävät kuitenkin myös lajeilleen tyypillisiä eleitä, jotka sopivat hyvin tyyliin. Canalesin tarinat puolestaan ovat kiinnostavia ja mukana on tarinankerrontaa useammalla tasolla hänen ottaessaan samalla huomaamatta kantaa niin rotuun kuin ydinaseisiinkin liittyviin seikkoihin. Lisäksi pidän kovasti siitä, että tarinat nivoutuvat sujuvasti yhteen. Vaikka niiden välissä onkin aikaa, selitys sankarimme nykyiseen tilanteeseen löytyy edellisestä tarinasta, joten sen selvittelyyn ei liioin tarvitse tuhlata aikaa.