Murdoch Universityn emeritus professori Horst Ruthrofin vuonna 2000 kirjoittama teos The Body in Langiage käsittelee ruumiin ja laajemmin fyysisen maailman paikkaa kielitieteissä. Varsinkin ranskalaisten filosofien jäljiltä kielitieteissä ei ole juurikaan ollut ollut paikkaa fyysiselle maailmalle, vaikka kieli käytännössä toimii todellisessa maailmassa ja kuvaa juuri sitä. Esitykset neurospykologiassa ovat alkaneet muuttaa tätä viime vuosina, kun olemme alkaneet nähdä kielen ja muiden psykologisten ilmiöiden fyysisiä manifestaatioita aivoissa, mutta Ruthrofin yhteenveto silloisesta tilanteesta on kiinnostava ja hänen esittämänsä ajatukset osviittaa antavia.

Missään nimessä kirja ei avaudu lukijalle, jolla ei ole ainakin jonkinlaista taustaa kielitieteissä. Varsinkin kirjan alkuosa vilisee niin kielitieteilijöiden kuin heidän teorioidensakin nimiä ja asiaan vihkiytymätön olisi siinä seassa nopeasti eksyksissä. Kielitieteistä kiinnostuneelle ja niihin jo tutustuneelle kirja sen sijaan on varsin antoisa ja hyvin kirjoitettu kokoelma ajatuksia, jotka rakentuvat hyvin loogisesti vanhan teorian pohjalle ja tuovat siihen uutta näkökulmaa ja syvyyttä. Siitä on aikaa, kun itse viimeksi ehdin paneutumaan kieleen teoriapuolelta ja Ruthrofin teos oli osaltaan jo siksi erittäin virkistävää luettavaa, mutta se ei todellakaan ollut ainoa syy, miksi pidin teoksesta.

Ruthrofista

Murdoch University