Lightin ja L:n välinen kilpajuoksu jatkuu ja senkun kiristyy. Neljännessä osassa kuvioihin mukaan tuleva toinen Kira mutkistaa tilannetta entuudestaan ja Lightin täytyy punoa monimutkainen juoni, jotta hän selviäisi tilanteesta paljastumatta...

Ohban monisyinen juoni sen kun muuttuu vain kiinnostavammaksi, joskin nähtäväksi jää muuttuuko se ehkä liiankin monimutkaiseksi, jotta se pysyisi kasassa. Noin todellisuuden kannalta on jo hitusen epäilyttävää kuinka hyvin sekä Lightin että L:n monimutkaiset analyysit ja juonet juonien sisällä oikeasti toimivat. Silti, varsinkin Lightin hahmon kehittyminen on todella kiinnostavaa seurattavaa. Vanhan sananparren mukaan valta korruptoi ja kuolemanjumalan vallan korruptoidessa Lightia tulee olemaan jännittävää nähdä millaiseksi hän kehittyy. Pystyykö hän kaikesta huolimatta pitämään langat käsissään ja pysymään alkuperäisessä suunnitelmassaan, jota hänen käyttämistään keinoista huolimatta voisi kuvata jaloksi? Light lähti alunperin muuttamaan maailmaa paremmaksi, mutta muistaako hän tämän päämäärän vielä lopussa? Seitsemännen kirjan sisältämä yllätys vain lisää haastetta.

Vaikka Ohban tarina voi vaikuttaa Deathnoten kantavalta tekijältä, ei pidä aliarvioida Obatan piirrosten vaikutusta, varsinkin mitä tulee hahmojen luonteiden esittämisessä heidän kasvoillaan ja olemuksessaan. Lightissa tapahtuvan muutoksen tuominen kuvissa esiin on melkoinen taidonnäyte ja ansaitsee arvostusta. Myös L:n selkeästi erikoisen elekielen esiin tuominen pelkästään piirroksissa (muut hahmot eivät tarinassa sitä juurikaan kommeintoi) on todella mahtavasti tehty. Elävä ja liikkuva kuva lisää todentuntua ja painoa jo erinnomaiseen tarinaan.