Disneyn versio Hans Kristian Anderssenin sydäntäkoskettavasta tarinasta pienestä merenneidosta, joka rakastuu prinssiin, oli elokuvana käännöskohta Disneylle. Se aloitti uuden "kultaisen aikakauden" Disney-animaatioiden kohdalla ja loi mahdollisuuden sellaisille elokuville kuin Beauty and the Beast ja Lion King. Elokuvassa kuitenkin näkyy, että kyseinen aikakausi oli vasta alkamassa. Alan Menkenin kaunista musiikkia lukuunottamatta elokuva ei näyttelijäsuorituksiltaan ja animaatioltaan ole vielä samalla tasolla kuin mihin Disney tämän jälkeen kohosi.
Ja näyttelijäsuorituksista puheen ollen... Hiljattain murmutin siitä, että Sword in the Stone -elokuvan vanha suomenkielinen ääniraita oli uudella DVD:llä korvattu (mielestäni) huomattavasti huonommalla versiolla. Vaikka asia olikin mielestäni sääli, ymmärsin kyllä, että niin vanhat ääninauhat tuskin ovat enää digikunnossa. Mutta miksi miksi miksi myös Merenneidolle on käynyt samoin?!? Pieni merenneito kun sattuu olemaan (mielestäni) se ainoa poikkeus, jossa ensimmäinen suomenkielinen päälleäänitys oli oikeasti jopa englanninkielistä parempi. Käännös oli mahtava ja ääninäyttely kautta linjan todella upeaa ja elävää. Joten pettymyksen määrää oli vaikea mitata, kun tajusin, että DVD:llä on uusi päälleäänitys, uusilla huonommilla käännöksillä ja huomattavasti huonommalla näyttelyllä. Kummallakaan DVD:llä en ole löytänyt mainintaa siitä, kuka ääniä esittää, mikä nyt ei ainakaan nosta luottamusta tässä tilanteessa.
Tämän harmittavan asian lisäksi on melkolailla pakko nostaa esiin se "pikku juttu", joka on minua aina häirinnyt tässä muuten noin periaatteessa erittäin kivassa elokuvassa. Nimittäin tarinan onnellinen loppu. Olen aina rakastanut Andersenin tarinaa merenneidosta, joka koettaa tavoitella ei ainoastaan rakkautta, vaan myös ikuista elämää, ja joka lopulta onnistuu ylittämään omat rajoitteensa, vaikka epäonnistuukin tavoitteessaan. Pidän tarinan seesteisyydestä, surullisuudesta ja siitä miten se toimii peilinä meidän jokaisen elämään. Niinpä Disney'n versio prinssiin rakastuvasta teinitytöstä, joka lopulta saa onnelllisen loppunsa, tuntuu kovin pinnalliselta, vaikka se onkin varsin hyvin kerrottu tarina. DVD:llä ei ekstroja juuri ollut, mutta mukaan mahtunut uusi musikaaliversio Andersenin pienestä tulitikkutytöstä oli kaunis katsoa ja kuunnella ja yhtä sydäntäsärkevän surullinen kuin Andersenin alkuperäinenkin eli todella tervetullut lisä.
Hmm, tästä saa melkein vaikutelman, että pidä Pienestä merenneidosta... Totuus on, että kaikesta huolimatta se on mielestäni ihan kiva elokuva, mutta musiikkia lukuunottamatta se on mielestäni saanut vähän liikaakin huomiota osakseen, eikä tule koskaan olemaan suosikkini näiden elokuvien joukossa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.