Vagabond on ilmeisesti sellainen sarja, jonka luen pyrähdyksissä, kun ekat kaksi osaa tuli myös arvosteltua pakettina.

Musashin matka kohti maailman parhaan miekkamiehen titteliä jatkuu. Nämä kolme kirjaa ovat tosin monella tavalla välivaihetta. Musashi taistelee ja oppii pikkuhiljaa kyseenalaistamaan omia tunteitaan ja aivoituksiaan, mutta varsinaista muutosta ei näiden kolmen kirjan aikana oikein tapahdu mihinkään suuntaan. Tietyllä tavalla kirjat olivat siksi jopa hieman alkupäätä tylsempiä, kun pääpaino oli (myönnettävästi erittäin hienosti piirrettyjen) taistelukohtausten suunnalla. Jos vertaan sarjaa toiseen vastaavan tapaiseen suosikkiini, Blade of the Immortaliin, niin hahmot kehittyvät tässä paljon hitaammassa tahdissa. Toisaalta, se tuntuu myös luonnolliselta, sillä monastihan se menee niin, että joku ei hiffaa ennen kuin päätä on hakattu seinään huomattavan pitkään.

Eli pidän sarjasta yhä ja olen innokas pääsemään siinä eteenpäin, mutta tämä pakollinen oppimisvaihe ei nappaa ihan yhtä tehokkaasti.