Huomasinpa, etten ole oikeastaan kirjoittanut tästä sarjasta kunnolla aikaisemmin lyhyttä mainintaa lukuunottamatta. Pitänee sitten korjata tämä puute.

Kazue Koike tunnetaan parhaiten pitkästä samurai-sarjastaan Lone Wolf & Cub ja hän kirjottaa monisyisiä ja pitkiä tarinoita. Ryoichi Ikegami puolestaan on siitä harvinainen mangaka, että hän yleensä kuvittaa muiden tarinoita hyvinkin modernilla ja realistisella tyylillään. Japanissa, jossa useimmat mangakat sekä piirtävät että kirjoittavat omat tarinansa, tällainen yhteistyö on harvinaisempaa kuin lännessä. Heidän yhdessä kirjoittamansa Crying Freeman on nykyaikaan sijoittuva taru järjestäytyneestä rikollisuudesta yhdistettynä itämaiseen mystiikkaan.

Hinomura Yo on nouseva nuori keramiikka-artisti, kun kiinalainen 108 lohikäärmettä -rikollisjärjestö kidnappaa hänet. Hänet aivopestään järjestön salamurhaajaksi ja ajan myötä hän nousee sen johtajaksi.

Väkivaltaa ja seksiä tihkuva tarina muistuttaa alkuasetelmaltaan Frank Millerin Sin Cityä, mutta siinä missä Miller ei edes yritä etsiä raa'asta todellisuudestaan mitään syvällisempää totuutta, Crying Freeman sisältää suuren määrän erilaista itämaista mystiikkaa. Omalla tavallaan juuri tämä tarve antaa jokaiselle teolle syvällisempi syy yhdessä Ikegamin melkein kliinisen tarkan piirrosjäljen kanssa tekee työstä mielestäni huonomman kuin Millerin vastaavasta. Monimutkaiset juonet, joiden taustalla tuntuu aina olevan joko valta, seksi tai kosto, sekä päähahmon yli-inhimillisyys, joka tuntuu antavan hänelle tekosyyn tehdä mitä tahansa, tekevät tarinasta vähemmän lähestyttävän kuin Sin Citystä tai Koiken Lone Wolf & Cubista. Silti, kiinnostava juoni ja erittäin mieleenpainuvat sivuhahmot innostavat lukemaan tarinaa pidemmällekin.

Wikipediassa