Alunperin vuonna 1989 julkaistu ja vuonna 1995 päivitetty teos kaksikielisyydestä on jonnin verran jo ajastaan jäljessä, mutta ei silti hassumpi yhteenveto kaksikielisyyden tutkimuksesta. Aihe on monelle suomalaiselle läheinen ja kirjan lähdemateriaaliin onkin mahtunut mukaan myös suomalaista tutkimusta, joskin paikoitellen Suomen kaksikielisyys ja sen todellisuus on jäänyt kirjoittajalle hitusen epäselväksi. Tästä huolimatta kokonaisuus on hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa luettavaa.

Romaine lähestyy teoksessa kaksikielisyyttä nimenomaan sosiolingvistiikan näkökulmasta, joten iso osa kirjasta keskittyy siihen, miten kaksikieliset kokevat ja käyttävät kieliään ja minkälaisia asemia ne voivat yhteisössä saada. Vähemmistökieltä voidaan väheksyä, pitää korkeassa arvossa tai mitä tahansa näiden kahden ääripään väliltä tai kumpaakin yhtäaikaa, joten asiassa riittää puimista.

Kirjan lukemista vaikeutti jonkin verran se, että vaikka Romaine nosti kaksikielisyyden määrittelemisen ja sen asteisuuden esiin, hän ei koskaan varsinaisesti määritellyt mikä käsittää kaksikielisyyden hänen kirjansaan. Arkikielessä kaksikielisyysden käsite jää yleensä melko kapeaksi ja vain sellainen henkilö, jonka kotona puhutaan kahta kieltä tai jonka perhe puhuu muuta kieltä kuin muu lähiympäristö, koetaan kaksikieliseksi. Lingvistiikan keskuudessa sen sijaan kaksi- tai monikieliseksi voidaan joskus määritellä kuka tahansa, joka pystyy kommunikoimaan sujuvasti toisella kielellä. Tämän määritelmän mukaan lähestulkoon kaikki suomalaiset ovat kaksikielisiä, koska suurin osa pystyy kommunikoimaan sekä suomeksi että ruotsiksi tai englanniksi. Ne, joilta sujuvat kaikki kolme ja mahdollisesti vielä kieli tai pari päälle, ovatkin jo monikielisiä.

Erittäin kiinnostavaksi koin aiheen code switchin, joka käsittelee kahden kielen ristikkäistä käyttöä. Kuka tahansa, joka on kuunnellut nuorempia suomenruotsalaisia keskustelemassa keskenään, tietää kyllä mistä on kyse, mutta minua hämmästytti, että yksi selkeä syy vaihdolle oli jäänyt käsittelemättä. Usein nimittäin tietty sana ei tule mieleen kuin toisella kielellä tai käsitettä ei edes ole olemassa toisessa kielessä, joten vaihto johtuu yksinomaan kommunikaation tehostamisesta, eikä niistä monesta sosiaalisista ja psykologisista syistä, jotka voivat myös vaikuttaa siihen miten kieltä milloinkin käytetään. Romainelta ja muilta tutkijoilta oli selkeästi päässyt unohtumaan kielen ja kommunikaation peruselementit ja -säännöt, jotka tähtäävät mahdollisimman sujuvaan tiedonkulkuun. Varsinkin, kun puhuja voi olettaa kuuntelijan tuntevan molemmat käytössä olevat kielet, vaihto kielestä toiseen voi tapahtua puhtaasti tiedonkulun tehostamiseksi tai näin olen ainakin itse kokenut.

Mutta joka tapauksessa, kiinnostava ja hyvinkin luettava kirja, joka muistutti mieleen vanhoja juttuja kielentutkimuksesta ja opetti myös uusia asioita. Sivuhuomiona on pakko sanoa, että kirjaa aikaisemmin lukeneen henkilön sivujen reunoihin kirjoittamat kommentit olivat myös joskus varsin kiinnostavia ja osuvia, vaikka en ihan aina ollutkaan täysin samaa mieltä niiden tai kirjoittajan kanssa. ;)

Kirjailijan omat sivut