Kate DiCamillon kirjaan perustuva animaatio kertoo Dorin kuningaskunnasta ja siellä asuvasta nuoresta hiirestä nimeltä Desperaux. Desperaux ei ole tavallinen hiiri, joka vipeltää pakoon pienimmästäkin syystä ja tuhoaa kirjoja, vaan hän on urhea ja kunniallinen persoona, joka haluaa tulla oikeaksi ritariksi. Sellainen nyt ei oikein sovellu hiiriyhteiskuntaan, joten Desperaux'n asenne johtaa hänet pian ongelmiin...
Desperaux'n lisäksi tarinassa kerrotaan myös Roscuro-rotasta, Dorin prinsessasta ja hänen palvelijattarestaan, ja kaikki nämä tarinat solmiutuvat lopussa yhdeksi. Mielestäni elokuvan saamat ristiriitaiset arvostelut voivat osaltaan johtua tästä, sillä varsinkin aikuinen katsoja ei ole välttämättä odottanut näin monimutkaista ja monisäikeistä juonta animaatiolta. Lisäksi niin elokuva kuin alkuperäinen kirjakin on hyvä esimerkki nykyaikaisemmasta lastentarinan muodosta, jossa kerrotaan useampia tarinoita, jotka nivoutuvat yhteen, toisin kuin perinteisimmissä lastentarinoissa. Tälläinen tarinankerronta voi tuntua oudolta vanhemmalle katsojalle, jos hän ei ole sellaiseen tottunut.
Omasta mielestäni tarina ja varsinkin sen hahmot olivat hauskoja ja mielenkiintoisia, vaikka juoni olikin tietyssä mielessä perinteinen ja ennalta-arvattava. Ainakin jos on tottunnut tämän tapaisiin tarinoihin... 
Mukana oli varsin varteenotettava joukko tuttuja ja taattuja näyttelijöitä äänittämässä hahmoja, joten sikäli laatu oli taattua. Myös animaatio oli erittäin kaunista katseltavaa ja siinä mielessä elokuvasta ei juuri vikoja löydy. Lopputulos on hauska ja hyvin tehty elokuva, joka mielestäni ansaitsisi ennemmänkin kiitosta kuin se on yleisesti ottaen saanut.
DVD-julkaisu ei liiemmin extroilla mässäillyt, mutta mukana olevat pienet lisät ja pelit oli sentään hyvin tehtyjä ja hauskasti keksittyjä, joten pahemminkin olisi voinut olla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.