Tulipa viimein katsottua tämäkin eli yksi Studio Ghiblin uusimmista ja Miyazaki Hayaon pojan ensielokuva. Olen karsastanut elokuvan katsomista hieman, en niinkään siksi, että epäilisin sen tasoa - jaksan uskoa, että Ghiblin tiimin avulla melkein kuka tahansa onnistuisi tekemään hyvän elokuvan - vaan siksi, että se perustuu pääosin Le Guinin Maameren velhot sarjan kolmanteen kirjaan, joka ei koskaan ole ollut erityisesti suosikkini.  Olisin hyppinyt riemusta, jos tarina olisi napattu ensimmäisestä tai toisesta kirjasta. Se olisi oikeasti sopinut paremmin yhteen elokuvan japaninkielisen nimenkin kanssa, se kun tarkoittaa Gedin matkaa. Tämä tarina keskittyy enemmän prinssi Arrenin ja Therrun ympärille ja Ged hyppii mukana viisaana oppaana ja apurina ennemmin kuin varsinaisena pääosan esittäjänä.

Mutta jos kaiken tuon sivuuttaa, lopputulos on mielestäni taattua Ghibli-laatua ja -tyyliä ja ihan ok elokuva, josta ei jää muuta valittamista kuin se, että hienostelevasta Cobista oli tehty niin naismainen, että luulin häntä oikeasti ensi hätään naiseksi, mikä ei ole ollenkaan alkuperäisen tarinan idea. Ja vaikka pidänkin vahvoista naishahmoista, ottaa vähän pattuun ajatus, että vain nainen voisi haluta ikuista elämää turhamaisuuttaan, kuten Cobin tapauksessa pohjimmiltaan oli. No sen lisäksi, että hän pelkäsi kuolemaa...no, kuollakseen. :)

Ei siis suosikkielokuvani suosikki-studiolta (se kunnia kuuluu yhä Mononoke Himelle) ja haluaisin yhä nähdä ensimmäisen ja toisen kirjan Maameren velhoista valkokankaalla jossakin muodossa (tv-sarjan lisäksi; sitä en ole vielä ehtinyt katsomaan), mutta selkeästi tarjonnan parempaa päätä kuitenkin.

IMDb:ssa

Wikipediassa