Anssi Halmesvirran tutkimus ei kerro siitä millaisia suomalaiset ovat tai olivat, vaan siitä millaisia brittiläiset luulivat suomalaisten olevan 1700-luvun puolivälistä aina itsenäisyyden aikaan asti. Ottaen huomioon varsinkin alkuaikojen puutteellisen tiedon, käsitykset ovat paikoitellen vähintäänkin kiinnostavia. Kiinnostavaa on myös se kuinka ongelmalliseksi suomalaiset osoittautuvat. Siinä missä Euroopan ja maailmankin muut kansat oli helppo luokitella omiin lokeroihinsa, suomalaisten sijoittaminen oli aina ongelmallista. Puolet tutkijoista ylistivät Suomen kansaa, puolet oli sitä mieltä, että kyse oli primitiivisestä pohjasakasta. Kirjan läpäisevä punainen lanka tuntuu olevan juuri tällainen riita kahden vastakkaisen ajatuksen välillä: tulevatko suomalaiset idästä vai lännestä, ovatko he sivistyneitä vai barbaareita, parempia vai huonompia.

Halmesvirran tutkimus perustuu aikalaiskirjoituksiin, joita hän vaikuttaa käyneen läpi varsin perinpohjaisesti. On kiinnostavaa nähdä suomalaiset tällä tavalla ulkopuolisen silmin, varsinkin kun paikoitellen kommentit ovat täysin naurettavia ja perustuvat kolmannen käden kautta kuultuihin huhupuheisiin. Lopputulos avartaa lukijalle enemmän brittien ajatuksen juoksua kuin kertoo varsinaisesti mitään siitä, minkälaisia suomalaiset oikeasti olivat ja ovat.