FST:n esittämä varsin kiinnostava dokumentti puolustaa epäjärjestystä yhä kasvavan siisteysliikeen keskellä. Valitettavasti dokumentti lankeaa samaan ansaan kuin väittelyn toinen osapuolikin: kumpikin puolustaa omaa puoltansa niin kiihkeästi ja todistelee omaa paremmuuttaan, että kaksi tärkeää asiaa jää huomiotta. Ensinnäkin se, että epäjärjestelmällisyys (eli se että tavarat ovat hujan hajan, paperit pinottuna pöydän reunoille ja pyykit kasoissa lattialla) ei ole sama asia kuin epäsiisteys. Ja toiseksi se, että ihmisen ei tarvitse olla järjestelmällinen tai epäjärjestelmällinen menestyäkseen. Kummastakin leiristä löytyy aivan tarpeeksi menestystarinoita sen todistamiseen, että oikeasti menestys riippuu jostain aivan muusta.

Silti, on pakko myöntää, että dokumentti oli hauskaa vaihtelua nykyään vallallaan olevalle siisteysbuumille. Olen itse luonnostani järjestelmällinen ihminen lähinnä siksi, että olen patalaista: pistän tavarat paikoilleen, koska silloin minun ei tarvitse järjestää niitä uudelleen myöhemmin. Mutta jatkuvat siivousohjelmat ym. alkavat ottaa jo hermoon. Varsinkin, kun tosiaan tuo ero toisille luontaisen epäjärjestyksen ja täysin hallitsemattoman epäsiisteyden välillä on koko ajan jäänyt huomiotta.

Se, että joku arkistoi paperinsa pinoihin pöydän kulmalle ei tarkoita sitä, että hänen keittiönsä olisi tartuntatautien levityskeskus. Ja kannattaa muistaa, että itse en kuulu niihin, jotka harrastavat pinoja, vaan niihin, jotka tietävät aina tarkalleen missä kaikki tavarat ovat ja panevat ne heti aina paikalleen... Myönnettävästi siivousohjelmissa näkyvät ihmiset yleensä tarvitsevat oikeasti apua, mutta ei se tarkoita, että kaikki vähän epäjärjestelmälliset ihmiset olisivat avuttomia luusereita. Ja jonkun toisen koti voi olla niin jämpti kuin jämpti on, mutta elämä muuten täysin kaaoksessa. Joten olen samaa mieltä Freedin perusviestin kanssa: annetaan toisten olla niin kuin heidän on paras olla.

Ohjelma ylellä

Josh Freedin kotisivut