Neal Gaiman on yksi lempikirjailijoistani ja japanilainen Yoshitaka Amano puolestaan mielestäni yksi maailman parhaimpia taiteilijoita. Niinpä hypin aikoinaan onnesta, kun nämä kaksi pistivät päänsä yhteen ja julkaisivat kuvitetun tarinan, joka sijoittuu Japanin menneisyyteen ja kertoi nuoresta munkista, johon kettuneito rakastuu ja miten nämä kaksi päätyvät pelastamaan toistensa henget unien kuninkaan avustuksella.
Gaiman kertoo kirjassa sadun, joka melkein kuullostaa siltä kuin se olisi oikeasti peräisin japanilaisesta mytologiasta. Amanon uskomaton taide puolestaan tuo tarinan eloon kirjan sivuilla. Tämä kirja on yksi lempiteoksistani niin tarinansa kuin kuvituksensakin ansiosta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.