Satoshi Kon tunnetaan hyvin erikoisista tarinoista, joiden juonet liikkuvat usein syvällä ihmisen psyykessä. Paprikan päähenkilö on psykologian tohtorista Atsuko Chibasta, jonka johtama tutkimusryhmä on luonut laitteen, jonka avulla on mahdollista tunkeutua toisen ihmisen uniin. Laitteen nimi on DC mini ja Chiba käyttää vielä prototyypin tasolla olevaa laitetta potilaiden psykoterapiassa. Heidän uniinsa ei kuitenkaan ilmesty varsin arkinen Atsuko, vaan hänen energisempi persoonansa Paprika. Tutkimusryhmä joutuu kuitenkin kovaan paikkaan, kun laite varastetaan ja ihmisten unet alkavat yhdistyä...

Lähes kaikissa Satoshin Kon elokuvissa todellisuus ja kuvitelma, tajunta ja alitajunta, minä ja muu etsivät rajojaan ja monasti liikkuvat täysi odottamattomille alueille. Tämä juuri tekeekin elokuvista niin kiinnostavia, kun joka katsonta kerralla niistä löytyy aina jotain uutta ja outoa, jotain, joka edellisellä kerralla jäi huomaamatta tai meni yli hilseen. Riippuen näkökulmasta, voisi sanoa, että elokuvaa joko ei voi täysin ymmärtää tai sitten sen voi ymmärtää joka kerta hieman eri tavalla. Joka tapauksessa kyseessä ei ole sen enempää valmiiksi pureskeltua huppaa kuin taidetta taiteen vuoksi.

IMDb:ssä

Wikipediassa

Ajatuksia

Juuri tämäntapaiset elokuvat saavat minut epäilemään tutkimuksia, joiden mukaan television katsominen on ainoastaan passivoivaa. En todellakaan usko aivotoimintani ainakaan hidastuneen, kun pikakelasin kohtauksia taaksepäin uudelleen ja uudelleen päästäkseni jyvälle jostain pikkujutusta tai pistäessäni sen taulle kymmeneksi minuutiksi, jotta voisin ravata ympäriinsä väittelemässä itseni kanssa elokuvan esiin nostattamista kysymyksistä ja ajatuksista.