Teemalta tullut dokumentti Borrelioosin uhrit kertoo siitä, miten borrelioosiin on Yhdysvalloissa suhtauduttu. Moni taudin pidempi aikaiseen muotoon sairastunut on siellä jäänyt hoidotta, osaksi siksi, että tästä muodosta ei olla tiedetty tarpeeksi, mutta vielä tärkeämmin siksi, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat kieltäytyneet uskomasta potilaita heidän sanoessaan, että he ovat sairaita tai ehdottaessa, että heillä saattaisi olla borrelioosi.
Lääkäreihin suhtaudutaan monasti kuin he olisivat kaikkitietäviä, mutta kun lääkärit itse uskovat siihen, syntyy ongelmia. Tosiasia on, että emme tiedä läheskään kaikkea ja lääkärien pitäisi muistaa pitää oma mielensä avoimena ja kuunnella potilasta. Se, että lääkäri ei osaa tunnistaa sairautta, joka aiheuttaa potilaan tilan, ei tarkoita, etteikö sitä sairautta olisi olemassa. Siitä huolimatta dokumentissa moni potilas, joka kärsi selkeästi havaittavista neurologisista oireista, sai kuulla olevansa luulosairas.
Pelottavinta koko tilanteessa on se, kuinka muutaman korkeaan asemaan nousseen lääkärin mielipiteellä on niin suuri painoarvo asian suhteen ja kuinka kyseiset ihmiset kieltäytyvät ilmeisesti edes harkitsemasta mahdollisuutta, että he olisivat väärässä. Heidän yhteytensä isoihin farmasiayrityksiin ei auta asiaa ollenkaan, kun puhumme maasta, jossa terveydenhuolto ei pääosin ole julkista ja nekin, joilla on omaehtoinen sairasvakuutus, jäävät tuuliajolle, jos vakuutusyhtiön lääkärit ja lakimiehet toteavat, että sairautta, johon "asiakas" tarvitsee hoitoa, ei ole olemassakaan, joten kuluja ei tarvitse korvata.
Dokumentti todisti jälleen kerran, että Yhdysvaltojen terveydenhuollossa on pahoja puutteita. Suomenkaan terveydenhuolto ei ole ongelmaton, mutta paremmin se ainakin toimii kuin rapakon takana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.