Batman Returns -elokuvasta eteenpäin alkaa kausi, jolloin elokuvien pahikset ovat selkeästi sankaria kiinnostavampia. Tässä varsinkin Danny de Vito tekee vallan inhottavan roolisuorituksen Pingviininä ja Pfeiffering Catwoman on todellakin se ainoa oikea. Pingviini on erityisen kiinnostava, koska hahmo ei ole koskaan ollut erityisen hyvin esitelty sarjakuvamaailmassa, vaan jää melko koomiseksi ja kevyeksi pahikseksi. Tämä versio on paljon synkempi ja hahmo monisyisempi kuin mikään sarjakuvissa tai tv:ssä nähty Pingviini.
Burtonin toinen Batman-elokuva on mielestäni ensimmäistä synkempi ja hyvä vain niin. Burton on erinomainen kuvaamaan synkkää, mutta kuitenkin tietyllä tavalla optimistista fantasiamaailmaa, joka seuraa aivan omia sääntöjään. Itse en kokenut elokuvaa liian synkäksi lapsille, kun sen muksuna näin 
, mutta aikanaan sitä syytettiin turhasta synkkyydestä, koska silloin sarjakuvat olivat vielä hyvin selkeästi lasten juttuja. Nykyään asia onkin jo aivan eri, kun monet sarjakuvia lapsina lukeneet aikuiset ovat yhä intohimoisia sarjakuvafaneja ja aikuisille suunnatuista sarjakuvista valmistetaan aikuisille suunnattuja elokuvia.
Batman Returns on samantapainen kuin Burtonin ensimmäinen Batman-elokuva, muttei missään nimessä täysi kopio siitä. Niinpä, jos piti ensimmäisestä, pitää varmasti myös toisesta. Tupla-DVD:n ekstrat olivat rakenteeltaan samanlaiset ja aivan yhtä katsottavat kuin ensimmäisenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Dokumentit olivat yhä kiinnostavia, mutta Burton ei valitettavasti vieläkään osaa sanella todella kiinnostavaa kommenttiraitaa. Annettakoon se hänelle anteeksi, kun hänen elokuvansa ovat kuitenkin niin hyviä. 
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.