Kun elokuvat olivat niin kiinnostavia, niin pitihän sitä tutustua alkuperäiseen sarjakuvaankin.

Tämän ensimmäisen kirjan tarina ei juonellisesti muistuta elokuvia lukuunottamatta Hellboyn syntymätarinaa (joka sekin on elokuvassa esitetty hieman eri tavalla...), mutta tunnelma on molemmissa sama. Hellboyn hahmoa ei melko lyhyessä tarinassa päästä tutkimaan ja kehittämään kovinkaan paljoa, mutta maailmaan tarinassa pääsee kyllä sisään. Ja kyseessä on pitkälti sama maailman kuin ensimmäisessä elokuvassakin (toisessa on jo paljon enemmän Toron maailmaa seassa...).

Mignolan piirrosjälki on juuri sellaista, joka on aina ollut minulle mieleen: paljon voimakkaita varjostuksia, joissa itse varjo luo hahmolle muodon ja värit luovat sitten tunnelmaa ja vivahteita. Frank Miller on tämän tyylin mestari ja Mignolalta sujuu sama myös hyvin. Tummanpuhuva teos luo tunnelmaa helvetistä syntyneen sankarin maailmaan.

Ainoa huono puoli tarinassa oli sen lyhyys. Olisin mieluusti lukenut enemmänkin ja varsinkin tutustunut hahmoihin paremmin.

Wikipediassa

Mike Mignola Wikipediassa

Mignolan kotisivut