Howard Phillips Lovecraft (1890-1937) tunnetaan nykyään yhtenä ensimmäisistä ja vaikuttavimmista kauhukirjailijoista. Kuten tämän tarinakokoelman loppussa oleva artikkeli kertoo, Lovecraft ei saanut eläessään kovinkaan suurta mainetta ja vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen, paljolti kiitos hänen kirjoitustensa ystävien kovan työn, hänen tarinoilleen on annettu niiden ansaitsema arvo.
Lukemani melkein tuhatsivuinen kokoelma sisältää 36 Lovecraftin parhainta tarinaa, mukaan lukien myös pari kappaletta lyhyt-romaaneja. Les Edwardsin vaikuttavat mustavalkoteokset kuvittavat teosta, jonka lukemiseen meni hetki, jos toinenkin. 
Lovecraftin tarinat on melkein aina kerrottu yhden hahmon näkökulmasta ja sisältävät itse asiassa hyvin vähän dialogia. Sen sijaan hän on taitava luomaan tarinoihinsa painostavan ja ahdistavan tunnelman, jossa se mitä lukija ei näe tai tiedä merkitsee vähintään yhtä paljon kuin kaikki se, mikä on selkeästi esitetty. Se, että tarinoissa ei välttämättä edes tapahdu kovinkaan paljoa, vain lisää niiden kauhun tunnelmaan. Pakko on kuitenkin myöntää, että itse pidän eniten hänen fantastisemmasta tuotannostaan ja varsinkin tarinoista, jotka sijoittuvat hänen luomaansa monisyiseen ja fantastiseen unien maailmaan, kuten novellit "The Nameless City", "The Cats of Ulthar" ja viimeistelmättömänäkin mainio lyhyt-romaani The Dream Quest of Unknown Ulthar.
Tunnetuinta Lovecraftin tuotannosta on luonnollisesti hänen luomansa Cthulhu-myytti (jota hän ei tosin koskaan itse tuolla nimell' kutsunut). Nimenomaan tätä osaa hänen kirjoituksissaan, joka alunperin pohjaa n. 12 tarinaan, ovat myöhemmät kirjoittajat jatkaneet ja laajentaneet runsain mitoin, tuoden samalla Lovecraftin nimen myös yhä enemmän julkisuuteen. Itsekin tunsin Lovecraftin nimen lähinnä juuri tästä yhteydestä, sillä en ole juuri hänen tarinoitaan aikaisemmin lukenut. Vaikka kyseiset tarinat olivat myönnettävästi kiehtovia ja niissä näkyvä vilahdus laajempaan mytokseen, jota Lovecraft itse ei koskaan varsinaisesti jäsentänyt, vielä kiinnostavampi, on minusta sääli, ettei hänen toinen luomuksensa, syvien unien valtakunta, ole saanut suurempaa huomiota. Se on nimittäin vähintään yhtä kiinnostava ja antaa aivan yhtä suuret mahdollisuudet lukijan oman mielikuvituksen vallalleen päästämiselle kuin Cthulhu-myytti.
Nykyään Lovecraftin tarinoihin perustuvaa, muiden luomaa mytologiaa on niin paljon saatavilla, että on helppo unohtaa koko homman alku, Lovecraftin itsensä kirjoittamat tarinat. Siksi on ihan paikallaan, että juuri sellaiset kuin minä, jotka tuntevat kyllä nimen ja tunnelman, johon sanalla "lovecraftian" viitataan, mutta eivät ole tutustuneet alkuperäisiin tarinoihin, istuvat oikeasti alas lukemaan alkuperäistä Lovecraftia. Tämä oli yksi syy, miksi kyseiseen tiiliskiveen tartuinkin. Kirja pysyi kuitenkin käsissä aivan toisesta, hyvin yksinkertaisesta syystä: nämä ovat oikeasti hyviä tarinoita, joita ei millään viitsisi jättää kesken.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.