Michael Moorcock on suoranainen legenda scifi/fantasia-kirjallisuudessa ja hänen suosituin hahmonsa, albiino, soturi ja velho Elric Melnibonealainen on yksi vanhemman fantasian tunnetuimpia hahmoja. Walt Simonson on puolestaan veteraanisarjakuvapiirtäjä, joka on tehnyt töitä Yhdysvaltojen supersankari- ja seikkailusarjakuvissa vuosikymmenten ajan. Tässä kirjassa he yhdistävät voimansa kertoakseen tarinan Elricin nuoruudesta, kun hän vielä oli Melnibonean kruununprinssi ja opiskeli velhoksi.
Muuten mukaansa vetävässä ja reippaasti etenevässä tarinassa on se huono puoli, että tarinamateriaalia olisi ollut kokonaiseen romaanisarjaan. Sarjakuva kertoo kuinka Elric oppii velhon taitoja uneksimalla kansansa menneisyydestä ja jokainen uni olisi voinut olla oma romaaninsa, ellei peräti romaanisarjansa. Niinpä sarjakuvasta tulee tiivistetyn ja töksähtelevän oloinen, kun joka välissä on pakko hypätä jopa vuosien ohi vain yhdellä kuvalla ja lauseella.
Walt Simonsonin kynänjälki sopii hyvin tällaiseen sword&sorcery -tarinaan, jossa ollaan koko ajan menossa. Hänen tapansa kuvata Elricin hyväntekijä kaaoslordi Arioch on mielestäni erinomainen. Sen sijaan Elric itse on turhan...no, iso. Moorcock on aina kuvannut hänet pitkäksi, mutta fyysisesti hauraaksi ja se, että hän pysyy hengissä vain taikajuomien tai hänelle voimia antavan taikamiekan ansioista, on ollut merkittävä asia. Siksi lihaksikas ja turhankin energinen Elric ei oikein vastaa mielikuvaani hänestä.
Olen aina ollut iso Moorcock-fani ja Elric on yksi lempihahmoistani, joten oli mukava päästä lukemaan uusi Elric-tarina Moorcockilta itseltään, puutteista huolimatta. Aikaisemmissa tarinoissa on vain viitattu Elricin nuoruuteen Melniboneassa, joten tässä tuli mukavasti uutta tietoa ja syvyyttä hahmolle, mikä on aina plussaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.