Kai Doh Maru on kaunista katseltavaa, mutta tarinallisesti paha pettymys. Hailakka, vesivärimaalausmainen animaatio on tehty huolella ja taidolla, ja sitä katsoo mielellään OVA:n alle tunnin ajan.
Mutta juoni ei toimi sitten millään. Tarinan keskushahmo, Kintoki-niminen nuori nainen, joka on kasvatettu poikana, on mukamas taitava soturi, mutta saa silti lättyynsä koko ajan. Käytöskään ei ole yksissä taustatarinan mukaisen kasvatuksen kanssa lainkaan. Vain 45 minuutin mittaiseen elokuvaan on ahdettu hahmoja, historiaa ja juonen käänteitä kokonaisen animesarjan edestä, ja lopputulos juoksee niin, että vähemmästäkin hengästyy. Mikä kaikki puolestaan syö niin kovin kauniin ja taidokkaan animaation vaikutusta, koska katsoja ei ehdi sitä juurikaan arvostamaan yrittäessään pysyä juonesta perillä.
Parhaimmillaan tämä anime onkin, jos sitä katsoessa laittaa yksinkertaisesti äänet ja tekstit pois päältä ja sen sijaan nauttii kauniista kuvamaailmasta eräänlaisena modernina taideteoksena samalla, kun kuuntelee stereoilla aikakauteen soveltuvaa musiikkia (satuin vielä löytämään kirjastosta levyllisen Gagakua eli japanilaisen keisarillisen hovin musiikkia Kyoton keisarillisen hovimusiikkiorkesterin esittämänä).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.