Neil Gaimanin ja Lenny Henryn luomaan tv-sarjaan perustuva sarjakuva kertoo Richard Mayhew'sta, morsiamensa tossun alla elävästä lontoolaisesta, joka eräänä päivänä löytää Door-nimisen tytön loukkaantuneena makaamasta kadulta. Morsiamensa vastaväitteistä huolimatta Richard vie Doorin kotiin ja siitä hänen seikkailunsa maanalaisessa Lontoossa alkaa.

Neverwhere on sarjakuvamuodossa jo kolmannella kierroksella, sillä Gaiman on itse sovittanut alkuperäisen tv-sarjan romaanimuotoon. Itse olen kuitenkin ensimmäistä kertaa kyydissä, sillä en ole lukenut romaania tai nähnyt tv-sarjaa. Gaiman rikas mielikuvitus sopii mielestäni erinomaisesti sarjakuvamaailmaan, sillä hänen oudot ja omintakeiset hahmonsa ovat erinomaisia kuvattavia. Glenn Farbyn on onnistunut kuvata nämä moninaiset puolet mielestäni erinomaisesti, niin että mukaan mahtuu sekä fantastisuus että ripaus sitä uhkaa, joka aina liittyy oman tuntemuksemme ulkopuolella oleviin maailmoihin.

Koska en ole nähnyt tarinan muita sovituksia, en voi mennä sanomaan miten Mike Carey sovitus tarinasta suhtautuu sen aiempiin versioihin, mutta sen voin sanoa, että tarina toimii. Aivan tavallinen kaduntallaaja Richard on kiintopisteemme muuten niin outojen ja erikoisten hahmojen keskellä. Hänen mukanaan on helppo matkustaa maailmaan, joka on kuin vääristynyt peilikuva omastamme, jossa tuttujen asioiden tilalla onkin uutta ja säännöt, joiden mukaan olemme tottuneet elämään eivät enää päde.

Wikipediassa