Elokuvasarjan kolmas osa jatkaa samalla linjalla kuin toinenkin. Thaimaassa asusteleva Rambo elää buddhalaismunkkien kanssa, tekee heille hanttimiehen hommia ja hankkii välillä lisärahaa tappelemalla vedonlyöntitaisteluissa. Kun hänen vanha ystävänsä Trautman pyytää häneltä apua operaatioon Afganistanissa, hän kieltäytyy. Mutta kun Trautman jää Afganistanissa toimivien neuvostoliittolaisten vangiksi, Rambo lähtee perään hakemaan ystäväänsä ja sekaantuu samalla neuvostoliittolaisten ja afganistanilaisten väliseen konfliktiin.
Poliittisen historian kannalta elokuva osoittaa erinomaisesti miten maailma on muuttunut. Vuonna 1988 valmistunut elokuva oli tältä kannalta vanhentunut jo valmistuessaan, sillä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton suhteet olivat jo muuttuneet. Näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin koko maailma on jo aivan erilainen, joskin yksi asia tuntuu pysyvän vakiona: kyseisellä maakaistaleella tapellaan yhä. 
Joka tapauksessa juonellisesti elokuva on ennalta-arvattava ja pelkkää toimintaa. Pahikset ovat oikeasti pahoja, hyvikset urheita ja kunniallisia ja voittavat siksi aivan mahdottomiakin taisteluita. Perinteistä aivot narikkaan -toimintaa siis, jossa hahmot eivät juuri kehity ja sen sijaan katsoja voi keskittyä ihailemaan erikoistehosteita ja nauttimaan maailmasta, jossa moraalisia dilemmoja ei ole olemassa.
Omasta mielestäni Rambo 2 ja 3 ovat melkolailla keskenään vaihdettavissa, sillä lukuunottamatta sitä mistä Ramboa lähdetään hakemaan, mikään ei kahden elokuvan välillä muutu. Kumpikaan ei ole parhaimpia tai kiinnostavimpia toimintaelokuvia, joita olen nähnyt, mutta kyllä ne toimittavat sen minkä lupaavatkin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.