Vaikka pidänkin toimintaelokuvista, en ole koskaan ollut Sylvester Stallonen fani, joten olen onnistunut tähän asti välttämään kaikki Rambo-elokuvat. Sitten kävin niin, että elokuva tuli (jälleen) televisiosta ja minä satuin kanavasurffailun ohessa näkemään siitä pätkän. Kiinnostus heräsi ja ennen kuin huomasinkaan, olen Rambo-boksin ylpeä omistaja.

Harmittavinta koko hommassa on se, että tämä ensimmäinen elokuva on todella hyvä. Vaikka toimintaa kyllä riittää Vietnam-veteraani John Rambon joutuessa vastakkain pienen maalaiskaupungin poliisivoimien kanssa, elokuva käsittelee siinä sivussa erinomaisesti sitä, mitä sota tekee palaaville veteraaneille ja kuinka vaikeaa paikkansa uudelleen löytäminen yhteiskunnassa voi olla. Varsinkin, kun kyseinen henkilö on täysin syrjäytynyt, kuten Rambo. Varsinkin elokuvan loppukohtaus todistaa, että Stallone osaa oikeasti näytelläkin.

Kyseessä ei siis ole pelkkää toimintaa ja mieletöntä actionia, vaan sekaan mahtuu ihan ajattelemisen arvoisia juttuja. Elokuva ei kuitenkaan tuputa niitä katsojalle, vaan jos haluaa nauttia toiminnasta toimintana sen ihmeemmin ajattelematta, sekin onnistuu. Joka tapauksessa tämä ensimmäinen Rambo-saagan elokuva on realistinen ja ihmistä lähellä oleva tarina, jossa itse asiassa ei edes kuole kuin yksi mies ja hänkin omaa tyhmyyttään onnettomuudessa (kuka käski ottaa turvavyön pois helikoprerissa ja kurkottaa sitten ovesta ulos?). Näyttelijäsuoritukset, ohjaus, kuvaus, käsikirjoitus, kaikki toimivat hyvin ja elokuvassa on hyvin vähän turhaa sälää.

IMDb:ssä

Wikipediassa

Toinen arvostelu