Bill Willighamin luomassa sarjakuvasarjassa Fablesissa kerrotaan satuhahmoista, jotka ovat joutuneet jättämään oman maailmansa ja elävät nyt piilotellen ihmisten keskuudessa. Osa heistä ei oikein sovi ihmisten keskuuteen (puhuvat hiiret ja jättiläismäiset omilla jaloillaan kävelevät munat herättävät huomiota), mutta toiset näyttävät ihan ihmisiltä (paino sanalla näyttävät). Sarja Jack of the Fables on sivuosa Fables-sarjaa ja keskittyy yhteen tiettyyn hahmoon: Jack Horneriin eli Jack (suom. Jaakko) jättiläisentappajaan, joka kiipesi pavunvartta jne.
Jack on se alkuperäinen veijari, jota sankaristatuksestaan huolimatta ei kiinnosta mikään muu kuin hänen oma nahkansa. Kun Jack piilottelun sijaan tekee itsestään Hollywood-tähden ja tuottaa kolme elokuvaa itsestään, muut satuhahmot potkivat hänet pihalle. Tässä ensimmäisessä Jackin seikkailuista kertovassa kirjassa tien päälle päätynyt Jack jää satuhahmoja keräävien outojen tyyppien vangiksi. Heidän perimmäinen tarkoituksensa on tehdä satuhahmoista voimattomia saamalla ihmiset unohtamaan heidän tarinansa. Mitä tunnetumpi satu, sitä voimakkaampi satuhahmo nimittäin on. Jack ei kuitenkaan aio vain istua takapuolellaan, vaan alkaakin heti suunnitella pakoa...
Fables ylipäätään on erittäin kiinnostava uudelleen tulkinta monista tutuista lastensaduista. Osa tarinaviittauksista saattaa tosin mennä ohi, jos ei ole tietoinen englanninkielisistä tarinaversioista ja niiden eroista verrattuna muihin kieliin (esim. englanniksi Lumikki ja Lumivalko [tarinasta Lumivalko ja Ruusunpuna] ovat molemmat nimeltään Snow White, joten sarjakuvassa he ovat sama hahmo). Samoin joitakin kulttuurieroja on, kuten tarina Little Black Sambo, joka oli englanninkielisessä maailmassa lasten suosikki 1900-luvun alkupuolella, kunnes sen rotuviittaukset saivat sen jäämään unholaan. Joka tapauksessa nämä aikuiset ja aikuisten sadut ovat kiinnostavaa luettavaa.
Jack itsessään on juuri sellainen hahmo, jota itse haluaisin aina päästä lyömään lekalla päähän. Onneksi tarinan kirjoittajat Willingham & Sturges tuntuvat olevan samaa mieltä, joten Jack ei pääse läheskään niin helpolla kuin hän haluaisi luulotella. Valitettavasti hän ei juurikaan opi kokemuksistaan liioin... Kaiken kaikkiaan tarina on hyvin Jackin tapainen: mennään, eikä meinata, ja jos mysteereitä jää selvittämättä, niin hällä väliä. kirjoittavat selittänevät myöhemmin mistä kaikessa on kysymys, mutta Jackia mokomaa kun ei kiinnosta, niin hänen mukanaan mennään. 
Vaikka Fablesin lukeminen auttaa pysymään tässä mukana, se ei ole pakollista. Kirjassa tarjotaan pika-annoksena kaikki tärkeimmät tiedot kyllä, jotta ajatuksen päästä saa kiinni ja voi heittäytyä mukaan itse tarinaan. Ja tarina on ihan hauska ja kiinnostava (ja Jack saa turpiinsa tarpeeksi usein). Kun sekaan heitetään vielä taitavat kuvittajat, kokonaisuus on modernia tarinan kerrontaa parhaimmillaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.